Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuurenpihlaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuurenpihlaja. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Väreissä on voimaa



Voimakkaat syksyiset värit luonnossa pistävät miettimään värien ominaisuuksia. Värit vaikuttavat meihin, ne voivat ilahduttaa tai masentaa. Tällä hetkellä ympäriltä löytyy jotakuinkin kaikki sateenkaaren värit.



Punainen on kuin elämä itse - se on veren, sydämen ja tulen väri. Voimakkaana, huomiota vaativana se herättää intohimoja ja aktivoi.


Rusokirsikassa on hieno syysväritys. Kuvassa se on parhaimmillaan pari viikkoa sitten, nyt ovat alkaneet jo lehdet putoilla.


Tuurenpihlaja

Oranssi on yhtä hymyä ja iloa. Eloisana ja seurallisena se aivan houkuttelee vieraanvaraisuuteen ja leikkimielisyyteen. Sanotaan, että oranssi on tunteiden ja älyn tasapainottaja, joka tuo meissä esiin halun palvella toinen toistamme.



Katsurassa on hieno syysväritys ja lakastuvat lehdet tuoksuvat hiukan piparkakulta.




Aurinko paistaa - elämä sujuu kuin leikiten. Keltainen tuo auringonpaisteen luoksemme vaikka keskellä synkintä talvea. Se on valon väri - hilpeä ajatusten ja älykkyyden symboli. Iloinen mieli ja optimismi kukoistavat keltaisessa valossa.


Japaninkelasköynnöksen lehdet hehkuvat auringon kanssa kilpaa.








Vihreä on luonnon oma väri, rauhoittava ja sopusointuinen. Se lisää viisautta, ymmärrystä ja harmoniaa, toimii siltana lämpimien ja kylmien värien keskellä. Luonnon vehreys rauhoittaa ja lataa meitä, aivan kuin löytäisimme helpommin sisäisen itsemme.


Vihreä alkaa jo väistyä, äkkiä ihan muutamassa päivässä voi tapahtua paljon.

Havut tuovat vihreyttä koko vuoden ympäri.

Sininen vakauttaa ja hidastaa, rauhoittaa mielen, tyynnyttää hermot. Se on hengen väri, joka auttaa meitä löytämään sisäisen olemuksemme, henkisyytemme.

Vuosi vuodelta terassia verhoavan viiniköynnöksen sato lisääntyy.

Kuvat ovat kahden viikon ajalta otettuja ja värien luonnehdinnat on lainattu netistä. Rusokirsikka on jo ensimmäisenä tiputtamassa lehtiänsä, mutta muuten ruska on nyt parhaimmillaan asuinseudullani etelärannikolla. Miten on sinun asuinseudullasi, joko puut ovat tiputtaneet värikkäät lehtensä?


Mukavaa lokakuista viikkoa!




perjantai 1. maaliskuuta 2019

Silmuja, alkuja ja kylvölaatikoita





Tuurenpihlaja



Perunanarsissit




Endless Summer Hortensia




Yakushima alppiruusu. Alppiruusujen suojaus kevätauringolta on vielä tekemättä. 
Viikonloppuna on siis tiedossa hommia 😄.




Komeaonnenpensas




Raparperi




Sininata




Magnolia näyttäisi myös selvinneen talvesta, nämä silmut ovat George Henry Kernin.




Yli-ikäisiä siemeniä en hennonnut heittää pois, vaan laitoin niitä kasvihuoneeseen talvikylvölaatikkoon. Sinne meni salaatin, rosmariinin, orvokin, ruiskaunokin, laventelin, akileijan, kärhön, sinivaleunikon ja tarhaneilikan siemeniä. 

Porasin reikiä muovilaatikkoon ja täytin laatikon hedelmä ym. rasioilla. Rasioihin multaa, siemenet ja päälle lunta. Kansi päälle laatikkoon ja kasvihuoneeseen. Jännä nähdä, itääkö niistä mikään! 




Ihanaa maaliskuun 1. viikonloppua!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Lokakuinen viikonloppu

Kuluneen viikonlopun lauantai oli ihanan aurinkoinen päivä! Tuuli puuskittain, mutta se ei tahtiani haitannut. Sekalaista puuhastelua pihalla, auringossa istuskelua ja luonnon ihmeellisyyksien ihmettelyä.

Olin ostanut muutaman heinän ja niille sopivia istutuspaikkoja etsiskelin. Kaikki paikata vaan ovat niin harmittavan täynnä! Taas tuli tehtyä se mitä ei pitäisi. Istutanpa tämän nyt tuohon ja siirrän sitten sopivampaan paikkaan!

Tässä Hurmesilkkiheinä, kahdesta muusta heinästä ei tullut otettua kunnollista kuvaa.


Tarkoitus oli laskea Kärsimyskukka alas pergolaa kiipeämästä, mutta se jäikin vain yritykseksi.


Huomasin, että se oli alkanut uudestaan kukkia, jo toistamiseen tänä vuonna. Jätin sen vielä paikoilleen, ehkä sille ei käy vielä huonosti. Kas, kun Kärsimyskukka voi kestää jopa -10 astetta pakkasta!



Viime talvena kylmävaurioita saaneesta Veriluumusta leikkaisin kaikki kuolleet oksat pois. Eipä siihen paljon jäänyt jäljelle. Sen ympärillä kasvaneet Vuorenkilvet siirsin muualle. 


Leikkasin muoviruukusta pohjan pois ja laitoin sen puun rungon ympräille. Täytin ruukun lannoittamattomalla turpeella ja tarkoitus on kietoa vielä puu johonkin paksuun peitteeseen. Eipä sen pitäisi talvella palella!





Vieressä kasvava Siperiankurjenmiekan pehko olisi pitänyt jakaa. Se täytyy jakaa joka vuosi, koska muuten siihen muodostuu tyhjä aukko keskelle. En ryhtynyt jakohommaan nyt, koska ei ole paikkaa mihin jakopalan istuttaisi. Teen sen vasta keväällä.


Sidoin pehkon narulla, jotta pääsin siivoamaan rikkaruohot sen ympäriltä.


Veriluumun ymprille istutin tulppaaneja ja krookuksia. Tänä vuonna kukkasipulihankinnat ovat pysyneet aisoissa, ainakin toistaiseksi.


Epätodelliselta näyttää tämän värinen ja tähän vuodenaikaa kukkivat jaloritarinkannus. Olen kasvattanut niitä siemenestä ja tämä on esimmäinen joka niistä kukkii. Siemenestä kasvatettu Jaloritarinkannus kukkii yleensä vasta toisena kesänä. 


Näistä lehdistä minä niin tykkään, Luhtalemmikki variegatana.


Sain seuraakin iltapäivästä, kun aurinko alkoi enemmän lämmittämään...


Yksinäinen Amiraaliperhonen, kuin muistona kesästä.



Tuurenpihlaja on vaihtanut väriänsä. Hankin sille tänä kesänä kaverin, jotta se tekisi ensi vuonna pihlajanmarjoja. 





Mukavan viikonlopun päätti harmittava ilmiö. Minulla ei ole ollut Bloggerin kanssa yleensä ongelmia, mutta nyt jostain syystä ohjelma on kadottanut oikeasta sivupalkista listat, joissa olivat lukemani blogit. Suututtaa niin vietävästi!
(Muokkaus muutaman tunnin kuluttua: Kannatti manata Bloggeria, nyt listat ovat tulleet taas näkyviin!)

Hyvää alkavaa viikkoa ystäväiset!