tiistai 20. huhtikuuta 2021

Aina voi oppia jotain uutta

Olen yrittänyt pitää tuon otsikon mielessäni ja vuosien saatossa tehnyt uteliaisuudesta kaikenlaisia kokeiluja puutarhassa sekä kasvien kasvatuksen parissa. "Uteliaisuus on erinomainen elämän asenne" sanoo eräs aivotutkija. Edelleen samainen aivotutkija kirjoittaa, "tärkeintä on, että oppiminen on mieluisaa ja innostus on sisäsyntyistä: tästä haluan oppia lisää". Juuri oppiminen on ollutkin niin kiehtovaa puutarhaharrastuksessa. Voi kokea onnistumisia tekemisissään, vaikka matkavarrella on tullut epäonnistumisia, mutta ne eivät ole onneksi lannistaneet. 

Onnistuminen maljaköynnöksen kasvatuksessa

Kyseistä kasvia olen kasvattanut ulkona ruukussa kahtena peräkkäisenä kesänä hyvällä menestyksellä. Maljaköynnöstä pidetään yleisesti kesäkukkana. Ensimmäisen kesän jälkeen yritin talvettaa maljaköynnöstäni huonoin tuloksin. Keskitalvella talvetuspaikassa lämpötila oli maljaköynnökselle epäsuotuisissa lukemissa, mikä tarkoitti alle +10 astetta. Täysin vihreä ja elinvoimainen kasvi alkoi roikottaa alakuloisen näköisenä lehtiään. Otin kasvin huoneenlämpöön, mutta se ei sitä pelastanut. 

Viime kesänä hankin kolme eriväristä maljaköynnöksen taimea, jotka laitoin samaan altakasteluruukkuun. Valkoinen, vaaleanpunainen ja tummanpunainen. Kaikki kolme kasvoivat hyvin kesän aikana ja valkoinen kukki kohtalaisesti, tummanpunainen erinomaisesti, mutta vaaleanpunainen ei kukkinut koko kesänä. Kesän jälkeen viime syksynä, muistaakseni joskus syys-lokakuun vaihteessa, sijoitin maljaköynnösruukun talvetuspaikkaan. Ruukku oli siellä aina siihen asti kunnes paikan lämpötila alkoi helmikuun lopulla olla alle +10 astetta. Nostin ruukun huoneenlämpöön makuuhuoneen ikkunalle lisävalon alle. Parin viikon kuluttua köynnökseen ilmestyi ensimmäinen nuppu! Ja sen jälkeen kukkien määrä on lisääntynyt. Nyt on todella ihana kukinta menossa ja mikä yllättävää, vaaleanpunainen on kukkinut eniten, vaikka viime kesänä se ei kukkinut lainkaan... Valkoinen kukkii myös, mutta tummanpunaisessa taas ei ole näkynyt yhtäkään kukkaa tämän kahden kuukauden huonekasvina olonsa aikana.






Mitä opin maljaköynnöksen kasvatuksesta?
  • Maljaköynnös ei kestä alle kymmenen asteen lämpötiloja. Tätähän kasvatusohjeissakin painotetaan, eikä todellakaan turhaan. 
  • Opin myös sen että maljaköynnöstä voi myös kasvattaa huonekasvina talvella, kunhan järjestää sille lisävaloa, ei päästä sitä kuivumaan (altakasteluruukussa se viihtyy erinomaisesti) ja kun kukkia alkaa muodostua antaa sille kastelulannoitetta pari kertaa viikossa.

Pari muutakin kasvatuskokeilua viime talvelta

Pilkkulehtien ja värinokkosen säilyttäminen talven yli sekä keväällä värinokkosesta kasvatetut pistokkaat. 

Vaaleanpunaiset pilkkulehdet olivat helmikuun loppuun asti talvetuspaikassa. Tuossa vaiheessa niistä olivat varisseet kaikki lehdet. Otin ne sisätiloihin samoihin aikoihin helmikuussa maljaköynnösten kanssa. Leikkasin varsista noin kolmanneksen pois ja laitoin lisävalon alle. Parin viikon sisällä vaaleanpunaisiin pilkkulehtiin alkoi tulla uusia lehtiä ja nyt ne ovat näin reheviä.



Valkoisten pilkkulehtien kanssa menettelin toisin. Valkoiset viettivät huonekasvina ikkunalaudalla lisävalon kanssa koko talven. Ne pitivät lehtensä ja jopa kukkivat loppuvuodesta! Kukat tosin olivat aika vaatimattomat ja pilkkulehtien kasvu oli aika harvaa ja honteloa. Ne alkoivat tuuheutua vasta sen jälkeen, kun olin ne leikannut maaliskuussa.


Mitä opin pilkkulehtien kasvatuksesta? 

  • Niitä voi kasvattaa talven huonekasveina, kunhan niille järjestää lisävaloa.

Värinokkonen vietti osan talvea myös samassa paikassa kuin edellisetkin. Senkin siirsin huoneenlämpöön vasta helmikuussa. Se oli aika huonoon kuntoon mennyt ja epäilin että se on menetetty. Sen verran siinä oli vihreää, että otin maaliskuussa siitä pistokkaita. Törkkäsin pistokkaat sammalnappeihin. Ne lähtivät kasvamaan todella hyvin. Itse emokasvi ei selvinnyt. Sitä en tiedä, olisiko itse kasvi pysynyt hengissä, jos se olisi koko talven ollut huoneenlämmössä? Sitä voisi kokeilla ensi talvena, onhan värinokkonen mainittu monesti huonekasviksi.



Kun keskittyy kasvien kasvatuskokeiluihin, joka on mieluisaa tekemistä, ajatukset irtoavat arjen asioista ja monet huolet unohtuvat. Ja melkein jokaiselta päivältä voi oppia jotain uutta, jos vain siihen on halua.

Olisi kiva lukea, millaisia kokemuksia ja kokeiluja muilla on ollut?


Mukavaa alkanutta viikkoa!

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Keväinen tervehdys

Pitkä ja runsasluminen talvi alkaa olla takana. Yleensä talvisin lunta on ollut vähemmän tai ei ollenkaan, kuten oli edeltävä talvena. Näin paljon lunta oli viimeksi yhdeksän vuotta sitten. 

Ajatuksena ja toiveenani oli jo ollut päästä aloittelemaan kevättöitä pihalla. Malttamattomana sitä kaivoi jo isompia lumikasoja kasvien tieltä, mikä osoittautui täysin turhaksi, koska muutaman päivän päästä lumi kuitenkin suli juuri siitäkin kohdasta. Ja esimerkiksi sipulikukat ovat puskeneet ihan lumikerroksen läpi. Eipä kasveilla ole mitään hätää ollut lumen alla, päinvastoin. En ole biologi, mutta ilmeisesti pakkasella voi maanpinnassa olla lämpötila lumenalla jopa plussan puolella. Riippuu tietysti monista tekijöistä, kuten roudasta ym. 

Mutta nyt kevät on jo täällä! Kyllä tätä on odotettukin ja kesää tuskin malttaa odottaakaan... 

Maassa kasvavissa jouluruusuissa on jo nuppuja, mutta vielä saa odottaa niiden avautumista. Sieltä löytyy yksinkertaisten valkoisten lisäksi myös yksi punainen jouluruusu. Mutta nytpä kävikin tuuri, kerrotut jouluruusut. Harvemmin on kotikulmillani ollut myynnissä kerrottuja jouluruusuja. Nämä kolme ihanuutta löysin paikallisesta myymälästä...











Joitain kevätpuuhia olen saanut jo tehdyksi. Pallotuijan leikkasin. Sen leikkaaminen jäi viime vuonna tekemättä ja se oli siten päässyt kasvamaan aivan liian isoksi. Vielä kun viereisestä tuijasta saan siistittyä oksat ja apumiehen avulla latvuksen vähän matalammaksi, niin sitten näyttää jo paremmalta...  





Joka kevät ensimmäiseksi sulaa lumet lähinnä taloa olevasta istutusalueesta. Sen saan yleensä siistittyä maaliskuussa, kuten nytkin. Pallo- ja mustialanhortensia tuli myös kuvan ottamisen jälkeen leikattua.



Joka päivä on paljastunut lisää lumettomia alueita, mutta pitää malttaa mielensä. Teen vähän kerrallaan, ergonomisia apuvälineitä käyttäen ja liikaa rasittamatta kehoa. Pidän mielessäni sanonnan, "ei Roomaakaan rakennettu päivässä".


Oikein mukavaa ja rentouttavaa pääsiäistä!