Aurinkokylpyjä

Talvetuspaikan kasveja pääsi ulkoilemaan aurinkoon torstaina. Oli niin lämmin päivä,

mittari näytti kymmentä astetta. Samalla oli hyvä tilaisuus tarkistaa niiden kunto.

Keltainen Skimmia on nuppuja täynnä, kohta se kukkii iloisesti. 

Kaikki neljä Liljapuuta (Cordyline) ovat ihan kunnossa,
mitä nyt joitakin alimpia lehtiä on kuihtunut.

Tämän Liljapuun juurella kasvaa muratteja, kirjavaa ja yksiväristä.

Muratit ovat täyttäneet ruukun. Nämä pitää nyt jakaa.

Hebekin on hengissä, kunhan leikkaan ruskeat osat pois.

Etualalla on Hakuropaju. Se on alkanut jo puskea lehtiä.

Typistän sen oksia, jotta se tulisi tuuheammaksi.

Myös punainen Skimmia näyttää selvinneen, uusia kukintoja on tullut

muutama ja vanhat ovat haalistuneet.

Ihan hyvin ovat kaikki näyttäneet talven pärjänneet. Nauttikoot nyt päivät ulkoilmasta.
Jos viikonloppuna on kuivaa ja kohtalaisen lämmintä, vaihdan näille isommille mullat ulkona.

Myöskin Jouluruusut saavat nauttia aurinkoisista päivistä.
Sadepäiviksi peitän ne taas astioilla, näin kukat säilyvät valkoisempina.

Raparperin kurttuiset pienet lehdet aukeavat, pian niiden varret kasvavat pituutta.

Useita, enemmän ja vähemmän pituutta kasvaneita kevätkukkijoita.

Posliinirikon lehtiruusukkeet ovat vielä talven jäljiltä punertavia.

Näin se kevät etenee, vaikka välillä malttamaton mieleni ei sitä tahdo uskoa.

Mukavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua!

Isänpäivänä

Lämpömittari on tänään noussut plussan puolelle ja lämmittämättömällä kuistilla ikkunoihin on muodostunut kosteutta. 

Pääteiltä on sulanut lumet kokonaan ja jalkakäytäville on muodostunut sohjoa. Miellellään saisi olla edelleen lunta, sohjokin on hyväksyttävää,  mutta jäätä en kaipaa. Kuluneella viikolla nimittäin lensin kotiportailla selälleni. Askelmiin oli muodostunut jäätä. Onneksi ei luita murtunut, mutta selkä on ollut iskusta tautisen kipeä. Kyllä harmittaa, kun heti alkutalvesta käy näin! Mutta ehkäpä se juuri onkin niin, että kun on talvi pidemmällä ja on tottunut liukkauteen, niin vahinkoja ei satu niin helposti. Olen kyllä harjoittanut tasapainoani jumppaamalla, eli senkin pitäisi olla kunnossa. Lisäksi omistan nastakengät, mutta ne eivät tietenkään olleen tapaturmahetkellä jalassani. Eihän näin olisi käynyt, jos olisivat olleet!

Sitten vähän iloisempiin asioihin.... Pari viikkoa sitten, paikallinen puutarhamyymälä sulkeutui talveksi tapansa mukaan. Olin viimeisinä päivinä kärppänä paikalla, ostamassa alennettuun hintaan auton takakontin täyteen. Ulos istutettavat olen jo ehtinyt istuttaa ennen lumien tuloa, onneksi. Joitain ruukkukasvejakin tuolla käynnillä hankin. Esimerkiksi punaista skimmiaa, lankaköynnöstä, hebeä ja puuasterin.

Onnea Isänpäivää viettäville

ja

kaikille mukavaa sunnuntai-iltaa!

Aarteita

Tähän aikaan vuodesta pitää pihalla kulkiessaan olla nöyrä. Katse alas luotuna ja välillä on hyvä notkistaa polvensa. Sillä nyt löytyy aarteita pihalta, päivittäin joitain uusia pieniä alkuja ja 

jo kukkaan ehtineitä kaunokaisia.

Ensimmäiset, oman pihan ruohosipulin versotkin on tullut jo maisteltua.

Yksi minulle tärkeä on myös keltainen Skimmia, joka on ollut meillä viisi vuotta.

Nyt se on taas täydessä kukassa.

Talvella se viettää aikaansa viileällä kuistilla ja kesäisin ulkona. 

Sisältä löytyy myös aarteita, pikkuruiset koulittavat taimet. 

Ritarinkannukset, mustapäivänhatut ja keijunmekot, muutaman mainitakseni.

Seuraavien aarteiden kohdalla voisivat mielipiteet käydä hiukan ristiin. Minulle nämä ovat aarteita, mutta joku toinen voisi sanoa, että roskiskamaahan nuo ovat. 

Viime syksynä sukulaisen kuolipesästä saamani isot vanhat kattilat ja tonkat! Kun ne minulle tuotiin, oli pimeä syysilta. Pinosin ne pihanperälle, sen enempää niitä tutkimatta. Nyt otin ne esille ja huomasin, että joukossa on kuparisiakin astioita! 

Pienistä ja halvoistakin asioista voi saada hyvän mielen!

Kyllä kevät on kivaa aikaa!

Tornin valot sytytetty

Jo perinteeksi muodostunut portaikon koriste näin joulun alla on oma torni. Tänään 1. adventin kunniaksi sen valot sytytettiin.

Tällä kertaa tornin juurella on keltainen skimmia, hebe ja kanervista sekä hyasintista tehty istutus. Skimmia ja hebe pärjäävät vielä ulkona, koska nyt ei ole ollut pakkasia ja lisäksi ne ovat portaikossa katoksen alla.

Vanha torni on kyhätty villiviinistä ja se on palvellut jo monta vuotta. Kolme vuotta sitten se pystytettiin ensimmäistä kertaa.

Rauhaisaa illan jatkoa ja
onnellista Joulun odotusta !

t. Tarja

Sitä sun tätä...

Ulkona näyttää aina vaan yhtä talviselta. Lohduttavaa on kuitenkin, että aurinkoista viikonloppua on luvattu säätiedotuksessa. Tänäänkin oli ihanan aurinkoinen päivä, mutta ei se paljon lämmittänyt kun kävi ikävän kylmä pohjoistuuli.

Sisätiloissa tarkenee ja sitä sun tätä on tullut siellä tehtyä. Ensimmäisenä esittelen keltakukkaisen Skimmian.

Näyttää näistä kuvista päätellen ihan hyvinvoivalta, mutta se ei pidä paikkaansa. Muutaman päivän huoneenlämmössä olon jälkeen huomasin siinä olevan ötököitä. Siispä se joutui kahdenlaiseen käsittelyyn, ensin Raid- ja sen jälkeen vesisuihkuun. Käsittelyt pitää tietysti vielä uusia kerran tai kaksi. Tästä ötökkähyökkäyksestä on seuraksena se, että se ei taida nyt tänä keväänä aukaista kukkiaan. Kukkatertut näyttävät tippuilevan pois. Onhan se tietysti ihan nätti nuppuisenakin :).

Toiseksi esittelen tekemäni kakun - nimittäin talikakun.

Laitoin siihen munkinpaistorasvaa, maapähkinöitä ja kuorittuja auringonkukansiemeniä.

Keksin ripustaa kakun peltiseen "lintulautaan". Joka minun mielestäni on ihan nätti ja koristeellinen, mutta.....

...pikkulinnut eivät taida olla samaa mieltä. Ne nimittäin karsastavat tätä viritelmää ja kiertävät sen kaukaa. Ehkä se onkin vähän oudon näköinen. Söisitkö sinä tuollaiselta tarjottimelta mitään?


Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille!

Terkuin 
Tarja