Aina voi oppia jotain uutta

Olen yrittänyt pitää tuon otsikon mielessäni ja vuosien saatossa tehnyt uteliaisuudesta kaikenlaisia kokeiluja puutarhassa sekä kasvien kasvatuksen parissa. "Uteliaisuus on erinomainen elämän asenne" sanoo eräs aivotutkija. Edelleen samainen aivotutkija kirjoittaa, "tärkeintä on, että oppiminen on mieluisaa ja innostus on sisäsyntyistä: tästä haluan oppia lisää". Juuri oppiminen on ollutkin niin kiehtovaa puutarhaharrastuksessa. Voi kokea onnistumisia tekemisissään, vaikka matkavarrella on tullut epäonnistumisia, mutta ne eivät ole onneksi lannistaneet. 

Onnistuminen maljaköynnöksen kasvatuksessa

Kyseistä kasvia olen kasvattanut ulkona ruukussa kahtena peräkkäisenä kesänä hyvällä menestyksellä. Maljaköynnöstä pidetään yleisesti kesäkukkana. Ensimmäisen kesän jälkeen yritin talvettaa maljaköynnöstäni huonoin tuloksin. Keskitalvella talvetuspaikassa lämpötila oli maljaköynnökselle epäsuotuisissa lukemissa, mikä tarkoitti alle +10 astetta. Täysin vihreä ja elinvoimainen kasvi alkoi roikottaa alakuloisen näköisenä lehtiään. Otin kasvin huoneenlämpöön, mutta se ei sitä pelastanut. 

Viime kesänä hankin kolme eriväristä maljaköynnöksen taimea, jotka laitoin samaan altakasteluruukkuun. Valkoinen, vaaleanpunainen ja tummanpunainen. Kaikki kolme kasvoivat hyvin kesän aikana ja valkoinen kukki kohtalaisesti, tummanpunainen erinomaisesti, mutta vaaleanpunainen ei kukkinut koko kesänä. Kesän jälkeen viime syksynä, muistaakseni joskus syys-lokakuun vaihteessa, sijoitin maljaköynnösruukun talvetuspaikkaan. Ruukku oli siellä aina siihen asti kunnes paikan lämpötila alkoi helmikuun lopulla olla alle +10 astetta. Nostin ruukun huoneenlämpöön makuuhuoneen ikkunalle lisävalon alle. Parin viikon kuluttua köynnökseen ilmestyi ensimmäinen nuppu! Ja sen jälkeen kukkien määrä on lisääntynyt. Nyt on todella ihana kukinta menossa ja mikä yllättävää, vaaleanpunainen on kukkinut eniten, vaikka viime kesänä se ei kukkinut lainkaan... Valkoinen kukkii myös, mutta tummanpunaisessa taas ei ole näkynyt yhtäkään kukkaa tämän kahden kuukauden huonekasvina olonsa aikana.

Mitä opin maljaköynnöksen kasvatuksesta?

• Maljaköynnös ei kestä alle kymmenen asteen lämpötiloja. Tätähän kasvatusohjeissakin painotetaan, eikä todellakaan turhaan. 
• Opin myös sen että maljaköynnöstä voi myös kasvattaa huonekasvina talvella, kunhan järjestää sille lisävaloa, ei päästä sitä kuivumaan (altakasteluruukussa se viihtyy erinomaisesti) ja kun kukkia alkaa muodostua antaa sille kastelulannoitetta pari kertaa viikossa.

Pari muutakin kasvatuskokeilua viime talvelta

Pilkkulehtien ja värinokkosen säilyttäminen talven yli sekä keväällä värinokkosesta kasvatetut pistokkaat. 

Vaaleanpunaiset pilkkulehdet olivat helmikuun loppuun asti talvetuspaikassa. Tuossa vaiheessa niistä olivat varisseet kaikki lehdet. Otin ne sisätiloihin samoihin aikoihin helmikuussa maljaköynnösten kanssa. Leikkasin varsista noin kolmanneksen pois ja laitoin lisävalon alle. Parin viikon sisällä vaaleanpunaisiin pilkkulehtiin alkoi tulla uusia lehtiä ja nyt ne ovat näin reheviä.

Valkoisten pilkkulehtien kanssa menettelin toisin. Valkoiset viettivät huonekasvina ikkunalaudalla lisävalon kanssa koko talven. Ne pitivät lehtensä ja jopa kukkivat loppuvuodesta! Kukat tosin olivat aika vaatimattomat ja pilkkulehtien kasvu oli aika harvaa ja honteloa. Ne alkoivat tuuheutua vasta sen jälkeen, kun olin ne leikannut maaliskuussa.

Mitä opin pilkkulehtien kasvatuksesta? 

• Niitä voi kasvattaa talven huonekasveina, kunhan niille järjestää lisävaloa.

Värinokkonen vietti osan talvea myös samassa paikassa kuin edellisetkin. Senkin siirsin huoneenlämpöön vasta helmikuussa. Se oli aika huonoon kuntoon mennyt ja epäilin että se on menetetty. Sen verran siinä oli vihreää, että otin maaliskuussa siitä pistokkaita. Törkkäsin pistokkaat sammalnappeihin. Ne lähtivät kasvamaan todella hyvin. Itse emokasvi ei selvinnyt. Sitä en tiedä, olisiko itse kasvi pysynyt hengissä, jos se olisi koko talven ollut huoneenlämmössä? Sitä voisi kokeilla ensi talvena, onhan värinokkonen mainittu monesti huonekasviksi.

Kun keskittyy kasvien kasvatuskokeiluihin, joka on mieluisaa tekemistä, ajatukset irtoavat arjen asioista ja monet huolet unohtuvat. Ja melkein jokaiselta päivältä voi oppia jotain uutta, jos vain siihen on halua.

Olisi kiva lukea, millaisia kokemuksia ja kokeiluja muilla on ollut?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Aurinkokylpyjä

Talvetuspaikan kasveja pääsi ulkoilemaan aurinkoon torstaina. Oli niin lämmin päivä,

mittari näytti kymmentä astetta. Samalla oli hyvä tilaisuus tarkistaa niiden kunto.

Keltainen Skimmia on nuppuja täynnä, kohta se kukkii iloisesti. 

Kaikki neljä Liljapuuta (Cordyline) ovat ihan kunnossa,
mitä nyt joitakin alimpia lehtiä on kuihtunut.

Tämän Liljapuun juurella kasvaa muratteja, kirjavaa ja yksiväristä.

Muratit ovat täyttäneet ruukun. Nämä pitää nyt jakaa.

Hebekin on hengissä, kunhan leikkaan ruskeat osat pois.

Etualalla on Hakuropaju. Se on alkanut jo puskea lehtiä.

Typistän sen oksia, jotta se tulisi tuuheammaksi.

Myös punainen Skimmia näyttää selvinneen, uusia kukintoja on tullut

muutama ja vanhat ovat haalistuneet.

Ihan hyvin ovat kaikki näyttäneet talven pärjänneet. Nauttikoot nyt päivät ulkoilmasta.
Jos viikonloppuna on kuivaa ja kohtalaisen lämmintä, vaihdan näille isommille mullat ulkona.

Myöskin Jouluruusut saavat nauttia aurinkoisista päivistä.
Sadepäiviksi peitän ne taas astioilla, näin kukat säilyvät valkoisempina.

Raparperin kurttuiset pienet lehdet aukeavat, pian niiden varret kasvavat pituutta.

Useita, enemmän ja vähemmän pituutta kasvaneita kevätkukkijoita.

Posliinirikon lehtiruusukkeet ovat vielä talven jäljiltä punertavia.

Näin se kevät etenee, vaikka välillä malttamaton mieleni ei sitä tahdo uskoa.

Mukavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua!

Pieni viidakko kotona

On aika esitellä talvea pakoilevat kasvit kuistilta. Tämän huoneen lämpötila pysyttelee talvella kyllä plussan puolella, mutta + 0 - 7 asteen välillä. Se on osoittautunut ihanteelliseksi paikaksi monille kasveille. Nyt siellä majailee valikoitu joukko arkajalkoja.

Pelakuut, jotka ovat koko talven jopa kukkineet.

Muratti, puksipuu, skimmia, verenpisarat ja hakuropaju sekä punottu ruukkupaju.

 

Keltakukkainen skimmia, josta näkyy kuvassa vain osa, on täynnä nuppuja. Nostan sen huoneenlämpöön, niin se aukaisee kukkansa. Kukat ovat herkän pienet ja tuoksuvat, mutta niitä on paljon. Otan siitä enemmän kuvia kun kukat aukeavat. Oikealla alhaalla olevat hakukorupajun ja ruukkupajun ostin lokakuussa puoleen hintaan.

Viiruhelppi, kärsimyskukka ja begonia.

 

Oikealla olevan kärsimyskukan olen kasvattanut siemenestä viime keväänä, mutta se ei ole vielä kukkinut kertaakaan. Josko ensi kesänä sitten.... :). Alla vasemmalla on kasvi jonka nimeä en tiedä. Sen toin Saksasta pienenä pistokkaana kolme vuotta sitten. Kasvaa aika hitaasti, mutta on hengissä edelleen.

Kirjava muratti, jalohortensiat ja jiaogulan.

Kun kasvit keväällä sitten pääsevät ulos, tuntuu huone sen jälkeen tosi autiolta. Kuisti ei ole ollut talossa alkujaan, vaan se on rakennettu kun ryhdyimme taloa saneeraamaan. Nyt harmittaa, että ei silloin tullut rakennettua kuistia vähän isommaksi. Olisi ollut enemmän tilaa kasveille :).

Hyvää talvista helmikuun alkua!

 

Terkuin
Tarja