torstai 19. heinäkuuta 2018

Lähi- ja kaukokuvia


Sydänkesä, keskikesä - heinäkuu! Nyt on kesän paras aika. Marjat, niin vadelmat kuin herukatkin ovat pikavauhtia tulleet poimintakypsiksi. Puutarha on kauneimmillaan, kukkia ja vehreyttä riittää. Aurinkoinen sää houkuttelee kattamaan ruokailuhetket ulos, aamiaisesta lähtien. Pergolaa pitkin kasvava viiniköynnös luo tarpeellista varjoa. Muutenhan siellä näillä helteillä olisi tukahduttavan kuuma, kun aurinko porottaa koko päivän sille paikalle.














Nojatuolinurkkauksessa tuolien välissä on ruukussa oliivipuu, jonka olen jo kolme talvena talvettanut sisäkuistilla.




Koskaan puu ei ole tuottanut yhtään oliivia, vaikka onkin kesäisin kukkinut ja tänä kesänä siinä on ollut ennätysmäärä kukkia. Kesät se on ulkona, mutta pölyttäjät eivät ole siitä olleet kiinnostuneita, Onkohan se tuulipölytteinen ja vaatisi kaverin tai itse pitäisi ryhtyä pölyttäjäksi!




Terassin edustalle ruukkuihin istutetut laventelit, ovat olleet aivan nappivalinta. Ne kestävät hyvin koko päivän auringonporotusta ja tuossa paikassa ehtivät hyvin kuivahtaa ennen seuraavaa kastelua. Laventeli kun ei siedä jatkuvaa märkyyttä.







Terassilta voi katsella pikkuiselle piha-altaalle. Valitsin aikoinaan sinisen altaan, kun halusin altaan pohjan ja sinne laitettujen kivien erottuvan vedessä. Mielessäni siintelivät kuvat sinisenä välkkyvästä uima-altaasta, jossa tyynellä säällä veden pintaan heijastuu taivas. No, uima-allastahan tuosta ei saa, korkeintaan kahluualtaan 😀.






Allas on ollut lintujen mieleen ja varsinainen pelastus näin kuumana kesänä. Niin isot kuin pienetkin linnutkin, viihtyvät sen reunuksilla kylpemässä ja juomassa. Kuvassa mallia näyttää mustarastas.








Ihanat pallohortensiatkin, jotka yleensä alkavat kukkia vasta heinäkuun lopulla, ovat viikon kaksi etuajassa.




Kukat ovat ensin kellertävän vihreitä. Tässä vaiheessa ne sointuvat hyvin käytävän toisella puolella kukkiviin jalopähkämöön ja jättipoimulehteen.






Nyt pallohortensian kukat ovat jo valkoisia, mutta kukinnan loppupuolella ne muuttuvat taas vihertäviksi. Siinä vaiheessa kukkia voi kerätä kuivattaviksi.






Talon edustalla, pallohortensioiden kaverina samassa penkissä kasvavat lilja toronto, väriminttu ja virginiantädyke. Sopivat hyvin kyllä yhteen!








Altaan ympärillä olevan istutusalueen eteläisin nurkka, on ollut varsinainen ongelmakohta. Paikka on niin paahteinen ja kuiva, että siinä ei ole oikein mikään kunnolla kasvanut. Paitsi harjaneilkat ovat siinä viihtyneet, mutta tänä kesänä niissä on vain lehtiruusukkeita, jotka kukkivat vasta ensi kesänä. Olen nyt istuttanut paikkaa täyttämään valkohärkkiä, kaukaasian- ja tarhaisomaksaruohoa sekä laventelia. Aika näyttää miten ne siinä pärjäävät.







Alla-alueella on myös pari syyssyrikkää, jotka parhaillaan kukkivat. Ne ovat upotettuna ruukkuineen päivineen maahan, näin ne on helppo nostaa syksyllä talvehtimaan kuistille.

Syrikät kukkivat, mutta missä ovat perhoset? Niitä ei ole, kaaliperhosia lukuunottamatta, yhtäkään näkynyt vielä.




Vastapäätä allasaluetta on istutusalue, jossa akileijat, ukonhatut ja mustialanruusu ovat sikinsokin taustanaan jasmiinipensas.






Pihan perällä kasvihuoneen kulmalla kukkii kärhöjä. Tällä hetkellä lumikärhö ja etoile violet -kärhö. Muut kärhöt kasvihuoneen lähellä ovat vielä nuppuvaiheessa.






Tässäpä tuli tehtyä pieni kierros pihalla, mutta jäi vielä paljon kiertämättä. No, ensi kerralla sitten! Mukavaa jos jaksoit tänne asti 😊.




Helteistä heinäkuun jatkoa!


keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Vielä ennen sadetta


Sade saa tulla, vaan sitä ennen on...

Ikuistettava kameralla ainakin kukkivat jasmiinipensaat... 











Ja siniset maariankellot....




Sekä mustialanruusun...



Kerättävä pionin kukkia....



...kimpuksi jalopähkämön ja viitapihlaja-angervon kanssa...









Sillä toissaöisen kaatosateen jälkeen,
nämä kukat ovat jo tämän kesän parhaat hetkensä viettäneet....

Tervetuloa heinäkuuhun! 

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kurkkua vatsaan ja iholle


Kasvihuonekurkut ovat alkaneet tuottaa satoa. Enpä muista olisinko aiempina vuosina syönyt kurkkuja jo kesäkuussa, vaan nyt on ollut niin suotuisa alkukesä että satoa saadaan jo nyt.




Kurkkuja kypsyy sellaisella vaudilla, että niitä voi hyödyntää muutenkin kuin vatsan täytteenä. Kurkkua voi käyttää ihonhoidossa. Siitä voi tehdä vartalon kuorinta-aineen seuraavilla ohjeilla:

Vihreä vartalo -kuorinta

1 kurkku raasteena
10-15 mintun lehteä
5 dl sokeria
4 rkl sulatettua kookosöljyä

Raasta kurkku ja valuta siitä enimmät nesteet. Silppua minttu pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki aineet keskenään ja laita tiiviisen purkkiin. Jos haluata massan olevan jähmeätä, pidä purkkia hetki jääkaapissa ennen käyttöä. Säilytä loput jääkaapissa, siellä se säilyy n. kaksi viikkoa. 




Syötävän hyvä kuorinta, mikä tekee ihon niin pehmeäksi ja jättää siihen mintun tuoksua. Ja totuushan on se, että ihmisen ei pitäisi laittaa iholleen mitään mitä ei voisi myös syödä. Näin opasti minua edesmennyt anoppini, joka oli luontaisen elämäntavan puolestapuhuja.




Vihreätä viikonloppua!


torstai 21. kesäkuuta 2018

Kun sadepilvet eivät ole sataneet


Seitsemän viikon kuivakausi katkesi vihdoinkin pari tuntia kestävään sadekuuroon tiistaina. Arvatkaapa kuka tanssi riemusta. Sadepilviä on kyllä välillä ollut taivaalla, mutta vettä niistä ei ole satanut huhtikuun jälkeen, jos ei lasketa mukaan muutaman millin ropsausta kerran tai kaksi. Tosin tuon yhden tiistaisen sadekuuron ansiosta, ei vielä saada kuivuuteen kuin pieni lohdutus, mutta juhannukseksi on luvattu lisää sateita! 

On ollut niin kuivaa, että jopa mehitähdet ovat kärsineet, vaikka niiden pitäisi tulla aika vähälläkin vedellä toimeen. Syy lienee siinä, että aluetta jossa ne kasvavat, en ole kastellut lainkaan koko kuivana kautena. Siihen on kovin käytännöllinen selitys: kasteluletku ei yllä sinne ja en ole jaksanut kanniskella kastelukannuja niin pitkälle!








Muuta pihaa olen kyllä kastellut noin 2-3 kertaa viikossa. Lähinnä vettä ovat saaneet istutusalueet, koska niihin on panostettu niin aikaa kuin rahaakin ja en ole halunnut menettää yhtää puuta tai kasvia. 


















Siippa on myös kastellut jonkun verran nurmikkoa, se kun on hänen silmäteränsä. Tosin ei ilmeisesti tarpeeksi, koska kellastumista on havaittavissa.






Ruukuissa kasvavat olen kastellut vähintään joka toinen päivä, välillä joka päivä. Paitsi laventeli joka kestää myös kuivuutta.








Mitenkä teillä muilla, onko ollut kuivaa vai kosteaa? Entä jos on ollut kuivaa, oletteko turvautuneet kasteluun?






Mukavaa Juhannusta!