maanantai 14. lokakuuta 2019

Erikoisuuksia


Viime kesän kasvimaan kasvatuksista erikoisin lienee intiaanimaissi. Sen sadon keräsin viikko sitten. Kuudesta taimesta kunnollisen kokoisia tähkiä tuli tämän verran. Paljon oli pieniä tähkiä, mitkä eivät ehtineet kasvaa isoiksi ja ne olivatkin pelkästään keltaisia. Ilmeisesti värisillisyys tulee maissiin vasta sen kypsyessä lopulliseen kokoonsa.



Intiaanimaissi/inkamaissi/glass gem corn, näillä nimillä olen lukenut sitä kutsuttavan. Tähkien värikirjo vaihtelee, yksikään tähkä ei ole ihan samanvärinen. Tähkät voi kuivata koristeeksi tai syödä. Toistaiseksi laitoin ne pakastimeen, tulevaa käyttöä varten.

Kuva vielä maisseista niiden kasvaessa.



Toinen erikoisuus minkä olen kohdannut tänä syksynä on mandariinisorsa. Luin syyskuun lopulla lehdestä, että kyseinen sorsauros uiskentelee Helsingin Tapanilassa (korjattu 16.10.). Niinpä suuntasin sitä ihmettelemään syyskuun viimeisenä lauantaina.




Wikipedian mukaan mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt luonnonvarainen pesimäkanta, ja Suomessa tavattujen mandariinisorsien katsotaan nykyisin olevan todennäköisesti vapaana syntyneitä. Se istuu usein puissa, mutta on muuten tavoiltaan sorsamainen.

Alkuperäinen pesimäalue on Kiinassa ja Japanissa, jossa mandariinisorsat myös muuttavat talveksi etelämmäksi. Naaras on väriltään vaatimattomampi, harmaanruskea.




Mukavaa viikkoa!


keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Väreissä on voimaa



Voimakkaat syksyiset värit luonnossa pistävät miettimään värien ominaisuuksia. Värit vaikuttavat meihin, ne voivat ilahduttaa tai masentaa. Tällä hetkellä ympäriltä löytyy jotakuinkin kaikki sateenkaaren värit.



Punainen on kuin elämä itse - se on veren, sydämen ja tulen väri. Voimakkaana, huomiota vaativana se herättää intohimoja ja aktivoi.


Rusokirsikassa on hieno syysväritys. Kuvassa se on parhaimmillaan pari viikkoa sitten, nyt ovat alkaneet jo lehdet putoilla.


Tuurenpihlaja

Oranssi on yhtä hymyä ja iloa. Eloisana ja seurallisena se aivan houkuttelee vieraanvaraisuuteen ja leikkimielisyyteen. Sanotaan, että oranssi on tunteiden ja älyn tasapainottaja, joka tuo meissä esiin halun palvella toinen toistamme.



Katsurassa on hieno syysväritys ja lakastuvat lehdet tuoksuvat hiukan piparkakulta.




Aurinko paistaa - elämä sujuu kuin leikiten. Keltainen tuo auringonpaisteen luoksemme vaikka keskellä synkintä talvea. Se on valon väri - hilpeä ajatusten ja älykkyyden symboli. Iloinen mieli ja optimismi kukoistavat keltaisessa valossa.


Japaninkelasköynnöksen lehdet hehkuvat auringon kanssa kilpaa.








Vihreä on luonnon oma väri, rauhoittava ja sopusointuinen. Se lisää viisautta, ymmärrystä ja harmoniaa, toimii siltana lämpimien ja kylmien värien keskellä. Luonnon vehreys rauhoittaa ja lataa meitä, aivan kuin löytäisimme helpommin sisäisen itsemme.


Vihreä alkaa jo väistyä, äkkiä ihan muutamassa päivässä voi tapahtua paljon.

Havut tuovat vihreyttä koko vuoden ympäri.

Sininen vakauttaa ja hidastaa, rauhoittaa mielen, tyynnyttää hermot. Se on hengen väri, joka auttaa meitä löytämään sisäisen olemuksemme, henkisyytemme.

Vuosi vuodelta terassia verhoavan viiniköynnöksen sato lisääntyy.

Kuvat ovat kahden viikon ajalta otettuja ja värien luonnehdinnat on lainattu netistä. Rusokirsikka on jo ensimmäisenä tiputtamassa lehtiänsä, mutta muuten ruska on nyt parhaimmillaan asuinseudullani etelärannikolla. Miten on sinun asuinseudullasi, joko puut ovat tiputtaneet värikkäät lehtensä?


Mukavaa lokakuista viikkoa!




perjantai 23. elokuuta 2019

Liljojen kuukausi




Liljoja on olemassa montaa eri lajiketta. On kuningaslilja, tiikerililja, ruskolilja, puulilja ym. Kun istuttaa eri aikaan kukkivia lajikkeita, saa nauttia kukinnasta pidempään. Meillä liljojen kukintaa on kestänyt kuukauden päivät.

Heinäkuun puolessa välissä liljojen kukinta-aika alkoi, ensimmäisenä vuorossa oli Toronto ja Landini.





Sen jälkeen heinäkuun loppupuolen kukkijoita ovat olleet Altari, Pink Perfection ja White Twinkle.








Elokuun alusta lähtien kukki Lakeside Beloved ja vähän sen jälkeen tulivat Stargazer ja Roselily, jälkimmäiset kukkivat vieläkin.






Kaikki ovat ihania, mutta jos tuoksun perusteella pitäisi valita, niin ehdoton on Pink Perfection.
Seuraavaa kesää varten liljoja pitääkin istuttaa lisää!

Meillä on satanut viimeisen vuorokauden aikana 45 mm. Sade on erittäin tervetullutta, koska viimeinen kuukausi on ollut tosi kuivaa!

Mukavaa elokuista viikonloppua!




maanantai 5. elokuuta 2019

Annabelle ja muut


Monivuotiset hortensiat ovat ehdottomasti paikkansa ansainneet pihalla. Ne ovat helppohoitoisia, kukkivat pitkään ja erikoisemman lajikkeen kasvatuksesta voi kokea onnistumisen iloa!

Pihamme monivuotinen erikoisuus on jalohortensia Endless Summer ´Bailmer´ The Orginal. Se on talvehtinut pihalla jo neljä vuotta, mutta vasta pari vuotta sitten sille löytyi sellainen paikka, missä se ehtii myös kukkia. Pari ensimmäistä talvea suojasin taimen, mutta siirron jälkeen en ole sitä enää suojannut.






Endless Summer -hortensiat kukkivat vaaleanpunaisena neutraalissa maassa ja sinisenä happamassa maassa. Kasvukorkeus on n. metrin ja kukkiakseen se tarvitsee päivässä 6-8 h aurinkoa, mutta ei siedä paahdetta.




Pallohortensioita, Hydrangea Arborescens Annabelle, pihalla kasvaa kolme kappaletta. Pallomaiset kukinnot ovat 20-30 cm leveät ja ne eivät tuota siitepölyä. Pensas kasvaa n. reilun metrin korkuiseksi ja se viihtyy parhaiten puolivarjossa. Se kukkii meillä heinäkuun puolivälistä alkaen. Kukinnot ovat alkuvaiheessa vihertäviä ja muuttuvat sitten valkoisiksi, kunnes loppuvaiheessa ne ovat taas uudestaan vihertäviä. Siinä vaiheessa olen kukkia kerännyt kuivattavaksi.








Mustilahortensiaa, Hydrangea Paniculata Mustila, meillä kasvaa parissa eri kohdassa. Isompi niistä on nyt n. puolitoista metriä korkea, mutta se voi kasvaa vielä metrinkin korkeammaksi. Mustilahortensia on siitä helppo, että se kukkii jopa varjossa. Sen pitsimäiset kukinnot houkuttelevat pölyttäjiä. Meidän pihan leveysasteella kukinta alkaa yleensä heinä-elokuun vaihteessa.






Vähän mustilahortensiaa muistuttaa kukinnoltaan kuutamohortensia, Hydrangea Paniculata ´Praecox´. Se myös voi kasvaa 2,5 m korkeaksi ja viihtyy jopa varjossa. Se alkaa yleensä kukkia meillä heinä-elokuun vaihteessa.





Keväisin olen leikannut pallohortensiat. Niiden oksat leikkaan ensimmäiseen lehtisilmuun asti. Endless Summer -hortensiasta poistan vain paleltuneet oksankärjet. Mustila- ja kuutamohortensiaa en ole leikannut, vaikka olen lukenut, että kukintojen koko voisi kasvaa jos niitä leikkaisi keväisin. Ehkäpä kokeilen ensi keväänä myös niiden leikkaamista!


Kohta saa ihailla myös syyshortensioiden kukintaa. Ne ovat nuppuvaiheessa!



Ihanaa elokuun alkua! 

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Jasmikkeet


Pensasaidan joukossa kasvaa kaksi pihajasmiketta. Ne kukkivat yleensä tähän aikaan, eli kesä-heinäkuun vaihteessa. Pensaat ovat n. 40 vuotta vanhoja ja korkeutta niillä on kolmisen metriä.

Kun muutimme nykyiseen kotiimme parikymmentä vuotta sitten, oli jasmikkeiden kukinta aika vaatimatonta monta vuotta, kunnes älysin ryhtyä lannoittamaan niitä tarpeeksi. Nykyisin ne melkein "hukkuvat" kukkapaljouteen. Pensaat saavat toukokuussa allensa nurmikkolannoitetta samalla kun viskelen lannoitetta ympäri nurmikkoa. Kesäkuussa on toinen lannoituskerta, kun ripottelen kanankakkaa niiden juuristolle.

Pensaat tuoksuvat voimakkaasti. Sopivalla säällä touksu leviää jopa kymmenien metrien päähän.









Pihalla kasvaa myös vielä vanhempi hovijasmike. Siitä en nyt laita kuvaa, koska jouduimme karsimaan siitä 1/3 keväällä. Se oli alkanut vanhuuttaan ränsistymään. Oksisto oli aivan liian tiheä ja nyt oli aika aloittaa sen nuorennus. Vanhimmat oksat ovat siinä jo 5 cm paksuudeltaan ja niihin se on uutta versioa kovasti nyt kasvattanut. Ensi keväänä vanhimpia oksia taas leikataan lisää.

Kukkaisaa kuukauden vaihdetta!



torstai 20. kesäkuuta 2019

Musiikkia korville


Koivuangervo on tällä hetkellä yksi pölyttäjien suosikki numero yksi. Pensaasta kuuluva pörinä on kuin musiikkia korville. 





Kimalaisia on hauska seurata, kun ne oikein juoksevat kukkien läpi...





Pensaan pörheät kukinnot ovat myös kultakuoriaisen ruokailupaikkana.






Toinen pörinäpaikka on tällä hetkellä terassia verhoileva viiniköynnös.






Juhannusta vietämme kotona ja meillä terassi on kaikki pyhät auki 😄.




Muutama kuva pihalta ihan muuten vaan....





Ehkä juhannuksen aikana pioni aukeaa....





En malta olla vielä laittamatta alppiruusuista kuvia. Näistä ensimmäisissä kuvissa olevat ovat jo osastoa "ohi on", mutta viimeisien kuvien alppiruusu Humboldt kukkii vielä.


Nova Zembla


Mikkeli




Yakushima






Tämän lajia en tiedä, taitaa olla se yleisin...





Humboldt





Ja vielä, jos menneitä saa muistella ja tulppaanien kukintaan palata, olivat nämä monikukkaiset Candy Club tulppaanit niin ihania, että näitä pitää saada ensi kevääksi lisää 💓.




Leppoisaa juhannusta!