lauantai 29. huhtikuuta 2017

Pienin askelin vai kertaharppauksella


Kevät etenee pienin askelin, vaikka sitä ei malttamaton puutarhaihmisen sieluni tahdo hyväksyäkään. Krookukset kukkivat, myöskin lummetulppaaneja on noussut.



  




 

Keväät ovat erilaisia. Vuosi sitten oli toisin, huhtikuun lopulla oli jo metsä valkoisenaan valkovuokoista ja sinivuokotkin pitkällä. Tuolloin oli myös heti VAPUN jälkeen jopa +20 asteen lämpötiloja. 

Nyt voi sitten vertailla kummasta pitää, hitaasti etenevästä keväästä vai kertaharppauksella valmiista keväästä. Itse kallistun kyllä jälkimmäisen kannalle, koska silloin ainakin tarkeni pihalla paremmin kuin TÄNÄÄN! Puuskaisa tuuli puhaltaa ja aurinko ei pilkahtele paksun pilviverhon takaa. 
Kummasta sinä pidät enemmän?

Iloista Wappua!



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Mitä et voi piilottaa - korosta


Kävin noin seitsemän vuotta sitten yhden päivän pituisen kurssin pihasuunnittelusta. Kurssilta jäi mieleeni ainakin yksi opettajan ohje, se kuului näin: minkä haluaisit piilottaa, mutta et voi, sitä kannattaa korostaa.

Kuusi vuotta sitten kaksi betonirengasta jäi lojumaan pihalle, kun poistimme käytöstä tarpeettomaksi jääneen vanhan kaivon. Kaivonrenkaiden siirtämiseen kokonaan pois pihaltamme olisi tarvittu massiivista konetta, mutta sellaista ei hankittu. Siipan kanssa nostimme paksujen pollien ja betonikivien avulla toisen renkaan pystyyn ja sen jälkeen pyörittämällä siirsimme renkaan sille sopivampaan paikkaan.
  



Aluksi maalasin kaivonrenkaan siniseksi ja ryhdyin tekemään istutusalueita sen ympärille.






Maalattuun renkaaseen en kuitenkaan ollut kovin kauan tyytyväinen. Koska rengas näytti rumalta, ajattelin, että se vaatii toisenlaisen pinnoitteen. Muistin kurssilta saamani ohjeen: mitä et voi piilottaa - sitä kannattaa korostaa. Niinpä ryhdyin pinnoittamaan rengasta mosaiikilla. 

Saunan remontista oli jäänyt pari laatikollista kaakeleita, jotka sopivat värinsä puolesta ympäriöivään kivetykseen. Aloitin rikkomalla kaakelit vasaralla paksun sanomalehtinipun välissä. Sen jälkeen liimasin palat yksitellen kaakeliliimalla. Palojen liimauksen aikaa sattuivat kesän ennätyssateet.




Minulla oli kaksi viikkoa lomaa jonka aikana kuvittelin saavani renkaan päällystettyä mosaiikilla. Tein työtä aamusta iltaan, mutta kaksi viikkoa ei riittänyt, vaan loman loputtua työ oli vielä kesken.




Jatkoin siten palojen liimaamista aina iltaisin työpäivän päätteeksi. Kun kolmas viikko oli kulunut, sain vihdoinkin kaikki palat paikoilleen.






Olin tehnyt sabluunan avulla renkaan "paraatipuolelle" kuvion valkoisista kaakelin paloista. 




Ja vihdoinkin koitti päivä, kun sain saumata mosaiikin. Saumauslaastin ostin juuri tätä työtä varten, koska sitä ei ollut jäänyt remontista. Saumasin koko renkaan tummanharmaalla laastilla. Tässä kuvassa saumauslaasti on vielä kosteaa ja sen väri kovin hailakan harmaata sekä tummuus vaihtelee, mutta kuivuttuaan se muuttui oikean väriseksi.




Osa kuvista on niin vanhoja, että etualalla vasemmalla kasvaa kitukasvuisia kurjenmiekkoja, jotka olen jo siirtänyt pois. Niiden tilalle ja muiden alppiruusujen seuraksi istutin sinikukkaisen rodon. Etualan pyöreä luonnonkivi on siipan lapsuudenkodista.












Olen kyllä ollut sitä mieltä, että tämä urakka kannatti, rengas sopii tuohon paikkaan erittäin hyvin.




Toinen kaivonrengas on myös vielä pihallamme. Sitä en ryhtynyt päällystämään mosaiikilla, vaan haaveilen sen naamioimisesta vanhoilla punatiilillä. Tämä homma on vielä kesken, ehkä jonain päivänä saan sen valmiiksi!

Mukavaa lauantai-iltaa ja leppoisaa sunnuntaita!




torstai 13. huhtikuuta 2017

Kukkien voimaa 💮


Pääsiäiseksi meillä ei ole tänä vuonna yhtään pääsiäisnarssia. Keltaista väriä on kuitenkin mukana vähän harvinaisemman kukan muodossa. Keltaiseen on yhdistettynä voimakkaita punaisia, on fuksiaa ja pinkkiä. 









Voimakkaat värit syntyvät Afrikantähdikistä (Ornithugalum Dublum),
Syklaamista ja Jaloleinikeistä.




⛆ ⛆ ⛆

Ulkona portailla on hillitympiä värejä, Tarhaorvokkien ja Perunanarsissien muodossa.
Yöllä oli satanut lunta, niinpä kukat saivat hennon lumipeitteen. Nämä kukat eivät pientä kylmää onneksi hätkähdä.





🐤

I l o i s t a  p ä ä s i ä i s t ä !


Ps. Kukkailoittelussa mukana!

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Aurinkokylpyjä



Talvetuspaikan kasveja pääsi ulkoilemaan aurinkoon torstaina. Oli niin lämmin päivä,
mittari näytti kymmentä astetta. Samalla oli hyvä tilaisuus tarkistaa niiden kunto.





Keltainen Skimmia on nuppuja täynnä, kohta se kukkii iloisesti. 




Kaikki neljä Liljapuuta (Cordyline) ovat ihan kunnossa,
mitä nyt joitakin alimpia lehtiä on kuihtunut.




Tämän Liljapuun juurella kasvaa muratteja, kirjavaa ja yksiväristä.




Muratit ovat täyttäneet ruukun. Nämä pitää nyt jakaa.




Hebekin on hengissä, kunhan leikkaan ruskeat osat pois.




Etualalla on Hakuropaju. Se on alkanut jo puskea lehtiä.
Typistän sen oksia, jotta se tulisi tuuheammaksi.





Myös punainen Skimmia näyttää selvinneen, uusia kukintoja on tullut
muutama ja vanhat ovat haalistuneet.




Ihan hyvin ovat kaikki näyttäneet talven pärjänneet. Nauttikoot nyt päivät ulkoilmasta.
Jos viikonloppuna on kuivaa ja kohtalaisen lämmintä, vaihdan näille isommille mullat ulkona.




Myöskin Jouluruusut saavat nauttia aurinkoisista päivistä.
Sadepäiviksi peitän ne taas astioilla, näin kukat säilyvät valkoisempina.




Raparperin kurttuiset pienet lehdet aukeavat, pian niiden varret kasvavat pituutta.




Useita, enemmän ja vähemmän pituutta kasvaneita kevätkukkijoita.




Posliinirikon lehtiruusukkeet ovat vielä talven jäljiltä punertavia.




Näin se kevät etenee, vaikka välillä malttamaton mieleni ei sitä tahdo uskoa.

Mukavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua!