Näytetään tekstit, joissa on tunniste posliinirikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste posliinirikko. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kirkasta vettä

Monta vuotta unelmoin pihalle laitettavasti altaasta. Mielessäni välkkyivät kuvat kirkasvetisestä uima-altaasta, jossa veden pintaan heijastuu sininen taivas ja muutama pilvenhattara. No, uima-allasta ei pihallemme kuitenkaan tullut, vaan neljä vuotta sitten lähdin mielikuvani kanssa valmiita piha-altaita myyvään kauppaan. Päädyin hankintareissulla siniseen muovialtaaseen, koska edelleen unelmani ohjaamana, halusin altaan veden näyttävän siniseltä ja kirkkaalta.



Altaalle kaivettiin käsipelillä maahan kuoppa, joka oli vain puolet altaan korkeudesta. Näin allas jäi sen verran ylös maanpinnasta, että altaan ympärille saatiin tehtyä kohollaan oleva istutusalue. Altaan alle ja ympärille asennettiin hiekkaa, suodantinkangas väliin ja sen jälkeen vasta multaa ympärille. Istutusalue reunustettiin valmiilla 30 cm korkealla puureunanauhalla. Koska istutusalue on aika iso, ei siihen ollut heti istuttaa tarvittavaa määrää kasveja. Kasveja olen pikku hiljaa lisännyt ja toki joitakin olen jo joutunut vaihtamaankin. Allasalue on hyvin aurinkoinen paikka, joten se on tuonut rajoituksia kasvien suhteen. Altaan reunalle piti heti alussa istuttaa pari puuta ja kookkaita kasveja varjoa tuomaan. Koska totuus on, että mitä enemmän aurinkoa sitä runsaammin levää muodostuu.

Onneksi kuitenkin levää altaaseen kertyy kesän aikana vain vähän. Tästä pitää huolen pohjalle levitetty kerros allassubstraattia, joka estää levän muodostusta ja se myös sitoo likaa sekä pölyä. Tänä kesänä vaihdoin substraatin uuteen, edellinen substraatti toimi kolme kesää. Substraatti on vaaraton kasveille ja eläimille. Reunoja ja pohjaa koristaa myös vaaleat koristekivet.

Talveksi tyhjennän ja pesen altaan kunnolla. Olen huomannut, että pesu on hyvä tehdä jo syksyllä, koska muuten lika saattaa piintyä talven aikana reunoihin. Peitän altaan talveksi vesivanerisilla, altaan muotoiseksi sahatuilla levyillä. Levyt eivät ole niin tiiviit, etteikö sinne pääsisi talven aikana lainkaan kertymään vettä. Pienen kertyneen vesimäärän poistan keväällä. Samoin keväällä pesen vielä altaan uudestaan kevyesti. Sen jälkeen altaaseen substraatti ja pestyt koristekivet. Siitä se kesä meillä alkaa!

Monen mielestä sininen allas ei ole kovin luonnollinen. Ehkä värinsä vuoksi näyttää enemmänkin lasten uima-altaalta. Itse olen sitä mieltä, että muovialtaasta, oli se sitten minkä värinen tahansa, ei saa oikein luonnollisen näköistä. Toki poikkeuksiakin varmaan löytyy! Altaan reunanhan voisi peittää, mutta ainakaan vielä en ole keksinyt siihen silmää miellyttävää ratkaisua. Näin ollen reuna saa näkyä. Yleensä ottaen, ehkä luonnollisimman lopputuloksen saisi käyttämällä allasmuovia, sen reunat kun on helpompi maisemoida.

Luonnollinen tai ei, suihkulähdepumpun kierrättämää kirkasta vettä on mukavaa katsella ja seurata lintuja, kun ne käyvät peseytymässä allaskourussa!












Allasalueella kukkivat laukkaneilikka, lehtolaukka (ostrowskianum) ja posliinirikko.




Mukavaa heinäkuuta ja hyvää lomaa lomalaisille!


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Aurinkokylpyjä



Talvetuspaikan kasveja pääsi ulkoilemaan aurinkoon torstaina. Oli niin lämmin päivä,
mittari näytti kymmentä astetta. Samalla oli hyvä tilaisuus tarkistaa niiden kunto.





Keltainen Skimmia on nuppuja täynnä, kohta se kukkii iloisesti. 




Kaikki neljä Liljapuuta (Cordyline) ovat ihan kunnossa,
mitä nyt joitakin alimpia lehtiä on kuihtunut.




Tämän Liljapuun juurella kasvaa muratteja, kirjavaa ja yksiväristä.




Muratit ovat täyttäneet ruukun. Nämä pitää nyt jakaa.




Hebekin on hengissä, kunhan leikkaan ruskeat osat pois.




Etualalla on Hakuropaju. Se on alkanut jo puskea lehtiä.
Typistän sen oksia, jotta se tulisi tuuheammaksi.





Myös punainen Skimmia näyttää selvinneen, uusia kukintoja on tullut
muutama ja vanhat ovat haalistuneet.




Ihan hyvin ovat kaikki näyttäneet talven pärjänneet. Nauttikoot nyt päivät ulkoilmasta.
Jos viikonloppuna on kuivaa ja kohtalaisen lämmintä, vaihdan näille isommille mullat ulkona.




Myöskin Jouluruusut saavat nauttia aurinkoisista päivistä.
Sadepäiviksi peitän ne taas astioilla, näin kukat säilyvät valkoisempina.




Raparperin kurttuiset pienet lehdet aukeavat, pian niiden varret kasvavat pituutta.




Useita, enemmän ja vähemmän pituutta kasvaneita kevätkukkijoita.




Posliinirikon lehtiruusukkeet ovat vielä talven jäljiltä punertavia.




Näin se kevät etenee, vaikka välillä malttamaton mieleni ei sitä tahdo uskoa.

Mukavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua!