maanantai 21. lokakuuta 2019

Itämereni - meri vaahtoaa


Vaahtoa syntyy erityisesti sateiden jälkeen. Vaahto värjäytyy humuspitoisessa vedessä tummemmaksi kuin kirkkaassa vedessä. Sitä siis esiintyy sekä vähäravinteisissa että ravinteikkaammissa vesissä. Vaahtoa voi kasaantua esimerkiksi suvantopaikkoihin.



Itämeri simpukankuoressa

Itämeri on ainutlaatuinen monessa suhteessa: se on mereksi hyvin matala ja nuori. Murtovesi eli pieni suolapitoisuus on yksi meremme erityisimmistä piirteistä. Itämeren valuma-alue on neljä kertaa laajempi kuin meri itse. Lukuisat joet kuljettavat Itämereen makeaa vettä mutta myös haitallisia aineita.





Itämeri on tärkeä niin rannikon asukkaille kuin kauempana asuvillekin.



Itämeren herkät asukit

Itämeressä elää varsin vähän lajeja matalan suolapitoisuuden vuoksi. Usein lajit ovat sopeutuneet joko suolaiseen tai makeaan veteen, joten vain harva pystyy lisääntymään Itämeren murtovedessä. Myös kylmä talvi ja meren jäätyminen vaativat kasveilta, leviltä ja kaloilta selviytymiskykyä. Itämeri on muotoutunut vasta viimeisen jääkauden jälkeen, joten siihen ei ole ehtinyt kehittyä sen olosuhteisiin täysin sopeutunutta lajistoa. Yksi merkittävimmistä uhkista Itämeren luonnolle ovat muilta meriltä peräisin olevat vieraslajit, jotka syrjäyttävät Itämeren omaa lajistoa.  Koska Itämerellä lajeja on vähän, ne ovat erityisen herkkiä ympäristöongelmille ja -muutoksille.

Itämeren lajit kertovat meren tilasta. Esimerkiksi laajat rakkoleväkasvustot viittaavat siihen, että meri voi hyvin: rakkolevä tarvitsee kirkasta vettä kasvaakseen. Myös monet kalalajit, kuten lohikalat vaativat puhtaan elinympäristön. Joskus jopa myrkyllinen sinilevä taas viestii meren heikosta kunnosta, sillä se menestyy elinympäristöissä, joista monet muut lajit katoavat



Liikaa ravinteita meressä!

Ihmisen toiminta on heikentänyt herkän Itämeren tilaa. Koska Itämeren vesi vaihtuu hitaasti kapeiden Tanskan salmien kautta, mereen päätyneet haitalliset aineet säilyvät pitkään. Erityisesti Itämerta uhkaa rehevöityminen, joka johtuu maatalouden ja asutuksen ravinnepäästöistä. Suuri ravinnekuorma aiheuttaa happikatoja ja kuolleita merenpohjia sekä tärkeiden lajien harvinaistumista. Samea vesi ja runsastunut sinilevä ovat rehevöitymisen silminnähtäviä merkkejä.

Itämerta uhkaavat myös vaaralliset kemikaalit, jotka kertyvät kaloihin ja lopulta ihmisiin. Öljyliikenteen kasvu taas lisää ympäristöonnettomuuksien riskiä.




Minulla on onni ja ilo asua lähellä meren rantaa. Voin ulkoilla ja kulkea rannalla aina kun aika antaa myöten. 




Sitruunaperhonen lenteli vielä lokakuisena päivänä rannan tuntumassa. Ei mikään ihme, kun päivälämpötilat ovat olleet vielä +11-12 astetta.




Pidetään merestämme huolta.

Aurinkoisia päiviä toivotellen!


(Teksti on lainattu Luontoliiton sivulta.)


maanantai 14. lokakuuta 2019

Erikoisuuksia


Viime kesän kasvimaan kasvatuksista erikoisin lienee intiaanimaissi. Sen sadon keräsin viikko sitten. Kuudesta taimesta kunnollisen kokoisia tähkiä tuli tämän verran. Paljon oli pieniä tähkiä, mitkä eivät ehtineet kasvaa isoiksi ja ne olivatkin pelkästään keltaisia. Ilmeisesti värisillisyys tulee maissiin vasta sen kypsyessä lopulliseen kokoonsa.



Intiaanimaissi/inkamaissi/glass gem corn, näillä nimillä olen lukenut sitä kutsuttavan. Tähkien värikirjo vaihtelee, yksikään tähkä ei ole ihan samanvärinen. Tähkät voi kuivata koristeeksi tai syödä. Toistaiseksi laitoin ne pakastimeen, tulevaa käyttöä varten.

Kuva vielä maisseista niiden kasvaessa.



Toinen erikoisuus minkä olen kohdannut tänä syksynä on mandariinisorsa. Luin syyskuun lopulla lehdestä, että kyseinen sorsauros uiskentelee Helsingin Tapanilassa (korjattu 16.10.). Niinpä suuntasin sitä ihmettelemään syyskuun viimeisenä lauantaina.




Wikipedian mukaan mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt luonnonvarainen pesimäkanta, ja Suomessa tavattujen mandariinisorsien katsotaan nykyisin olevan todennäköisesti vapaana syntyneitä. Se istuu usein puissa, mutta on muuten tavoiltaan sorsamainen.

Alkuperäinen pesimäalue on Kiinassa ja Japanissa, jossa mandariinisorsat myös muuttavat talveksi etelämmäksi. Naaras on väriltään vaatimattomampi, harmaanruskea.




Mukavaa viikkoa!


keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Väreissä on voimaa



Voimakkaat syksyiset värit luonnossa pistävät miettimään värien ominaisuuksia. Värit vaikuttavat meihin, ne voivat ilahduttaa tai masentaa. Tällä hetkellä ympäriltä löytyy jotakuinkin kaikki sateenkaaren värit.



Punainen on kuin elämä itse - se on veren, sydämen ja tulen väri. Voimakkaana, huomiota vaativana se herättää intohimoja ja aktivoi.


Rusokirsikassa on hieno syysväritys. Kuvassa se on parhaimmillaan pari viikkoa sitten, nyt ovat alkaneet jo lehdet putoilla.


Tuurenpihlaja

Oranssi on yhtä hymyä ja iloa. Eloisana ja seurallisena se aivan houkuttelee vieraanvaraisuuteen ja leikkimielisyyteen. Sanotaan, että oranssi on tunteiden ja älyn tasapainottaja, joka tuo meissä esiin halun palvella toinen toistamme.



Katsurassa on hieno syysväritys ja lakastuvat lehdet tuoksuvat hiukan piparkakulta.




Aurinko paistaa - elämä sujuu kuin leikiten. Keltainen tuo auringonpaisteen luoksemme vaikka keskellä synkintä talvea. Se on valon väri - hilpeä ajatusten ja älykkyyden symboli. Iloinen mieli ja optimismi kukoistavat keltaisessa valossa.


Japaninkelasköynnöksen lehdet hehkuvat auringon kanssa kilpaa.








Vihreä on luonnon oma väri, rauhoittava ja sopusointuinen. Se lisää viisautta, ymmärrystä ja harmoniaa, toimii siltana lämpimien ja kylmien värien keskellä. Luonnon vehreys rauhoittaa ja lataa meitä, aivan kuin löytäisimme helpommin sisäisen itsemme.


Vihreä alkaa jo väistyä, äkkiä ihan muutamassa päivässä voi tapahtua paljon.

Havut tuovat vihreyttä koko vuoden ympäri.

Sininen vakauttaa ja hidastaa, rauhoittaa mielen, tyynnyttää hermot. Se on hengen väri, joka auttaa meitä löytämään sisäisen olemuksemme, henkisyytemme.

Vuosi vuodelta terassia verhoavan viiniköynnöksen sato lisääntyy.

Kuvat ovat kahden viikon ajalta otettuja ja värien luonnehdinnat on lainattu netistä. Rusokirsikka on jo ensimmäisenä tiputtamassa lehtiänsä, mutta muuten ruska on nyt parhaimmillaan asuinseudullani etelärannikolla. Miten on sinun asuinseudullasi, joko puut ovat tiputtaneet värikkäät lehtensä?


Mukavaa lokakuista viikkoa!