perjantai 31. lokakuuta 2014

Lohdutuspuu

Kummituspuu (Corokia) on kyllä kaunis kaikessa kummallisuudessaan.

Ostin sen tavallaan lohdutukseksi, koska on ollut aika ankea olo eilisestä lähtien.
Minulta nimittäin poistettiin hammas. Uhhh! Hammas oli katkennut ja sen juuri haljennut, 
joten se oli pakko poistaa. 

Tätä ennen minulta on elämäni aikana poistettu yksi viisauden hammas. Siitä on kuitenkin niin kauan, että poistoon liittyvät ikävät muistot olivat jo ehtineet unohtua. 




 



 





Huomenna Pyhäinpäivänä on tarkoitus käydä hautausmaalla muistelemassa rakkaitamme.

Toivotan Hyvää Pyhäinpäivää ja 

rauhaisaa viikonloppua!


Tarja


torstai 23. lokakuuta 2014

Ohikiitävät päivät - miten aika kuluukaan


Yksitoista päivää sitten sai vielä ihastella pihan kirsikkapuun ruskaa. 
Nyt se jo lehdettömänä odottelee talven tuloa....



Kahdeksan päivää sitten maistelin kasvihuoneen meloneja. 

Kaksi erilaista hunajamelonia kasvoi viime kesän kasvihuoneessa. Molemmat tekivät peräti yhden hedelmän! 
Keräsin hedelmät lokakuun alussa ja kypsyttelin niitä vielä pari viikkoa huoneenlämmössä. 
Eivät ne kovin makealta maistuneet... Taisi jäädä kokeiluksi tuo melonin kasvatus. Kesä ei ilmeisesti ollut tarpeeksi pitkä ja lämmin, jotta meloneihin ehtisi tulla makeutta?!




Seitsemän päivää sitten kukki syysleimu Hesperis vielä täyttä päätä. 
Jotenkin vaan tämän viileä väri näytti oudolta rusehtavien värien joukossa....





Kuusi päivää sitten huomasin, että mustarastaat ovat innostuneet syömään viinirypäleitämme. 
Koska olin päättänyt syödä rypäleitä myös itse, laitoin "talon kissan" vahdiksi. 
Emme tosin omista oikeaa kissaa, vaan kyseessä on kissapatsas. 

Patsas kuitenkin toimii hyvin vahtina ja kissa on vartioinut milloin missäkin. 
Esim. loppukesästä pidin sitä kasvihuoneen ovella tomaattivahtina. 
Oravat kun mielellään kävivät napsimassa tomaatteja. 




Seuraavana päivänä keräsin viinirypälesadon, mutta jätin muutamia terttuja mustarastaille. 
Olikin korkea aika kerätä rypäleet, koska yöllä tuli pakkanen. 

Valmistin rypäleistä hilloa. Työläintä valmistuksessa oli siementen poistaminen käsin puristamalla. 
Hillosta tuli kuitenkin oikein hyvää.




Kolme päivää sitten istutin kukkasipulit ja luulin, että eihän niiden istuttamisessa kauan mene. 
Meni siinä kuitenkin kolme tuntia. Olin ostanut sipuleita pitkin syksyä sieltä täältä alehintaan, pari pussia kerrallaan. Luulin ostaneeni niitä vähän, mutta olihan niitä kottikärryllinen. 
No, ei sentään aikuisten kottikärryllinen, vaan lasten...




Viime yönä satoi ensimmäistä kertaa hiukan lunta ja hento valkoinen kuorrute on pysynyt koko päivän. 
Ei se kuitenkaan kauan taida olla, koska huomiseksi on jo luvattu plusasteita. 

Sammaleet ovat muuten kauniita näin läheltä kuvattuna...




Viikonloppuna aion nauttia näistä syksyn rippeistä. 
Meinaan vielä istuttaa muutaman alennusmyynnistä ostamani puun ja pensaan.

Mukavia ulkoilupäiviä!




maanantai 20. lokakuuta 2014

♥ Ellin jälkikasvua ♥

Saammeko esitellä itsemme. Olemme kuusi pientä suloista Whippet-pentua. Meidän äiti on Elli, joka on Tarjan tyttären koira.




Olemme kuvissa terhakoita kuusiviikkoisia.Viisi meistä on enemmän ja vähemmän mustia, mutta yksi blondikin mahtuu joukkoon.

Tarja pääsi katsomaan meitä viikko sitten. Kiitos Marille, Ellin kasvattajalle.
 






 











 Ellistä löytyy aikaisempi postaus täältä.




Hyvää maanantaita ja uutta viikkoa!



torstai 16. lokakuuta 2014

Kranssi vaahteranlehdistä




Vaahteranlehtiä on pudonnut puista. Oman pihavaahteran lehdistä tulee vain keltaisia ja koska halusin punertavia, lähdin pyörälenkille lähistölle. Löysin punertavia lehtiä ja keräsin niitä muovikassillisen.

Säilytin muovikassia muutaman päivän ulkona sateelta suojassa. Suurin osa lehdistä oli säilynyt käyttökelpoisessa kunnossa. 




Maassahan lehdet muuttuvat aika pian ruskeaksi massaksi. Valitettavasti osassa Suomea, ainakin pohjoisempana keruuaika taitaa ollakin jo tältä vuodelta ohi? Niin ja kun on pakkasia luvattu koko maahan, niin on korkein aika kerätä lehdet, sillä nyt ne loputkin putoavat puista.

Kaiken kokoiset vaahteranlehdet käyvät kranssiin. Lehtiä kannattaa olla reilusti, koska osassa niistä on kuitenkin kauneus- tai värivirheitä.

Kranssin tekotapa on itseni kehittämä. Olen nähnyt kerran samanlaisen kranssin valmiina, mutta en päässyt selville minkä puun lehdistä se oli tehty. Yritin sen jälkeen etsiä löytyisikö siihen ohjetta. Valmista ohjetta ei löytynyt, joten kokeilujeni kautta olen löytänyt siihen sopivan materiaalin ja tekotavan.

Kranssiin tarvitset: vaahteranlehtiä, kranssipohjan, liimaa, siveltimen, (teippiä) ja sakset.

Kranssipohjaksi käy periaatteessa mistä tahansa materiaalista tehty pohja. Kunhan siihen tarttuu liima ja pohja ei ole liian muhkurainen. Olen tehnyt kranssia kahteen erilaiseen pohjamateriaaliin, pajuun ja styroxiin. Oma suosikkini näistä on paju, koska siihen käyttämäni liima on tarttunut helpommin.

Liimana olen käyttänyt ihan vesiohenteista yleisliimaa. Tuolloin ei haittaa vaikka liima tarttuu sormiin, koska sen voi pestä vedellä pois. Ainakin itse joudun pesemään käsiäni tämän tästä, kun näppini ovat liimassa. Huono puoli on, että tämä liima ei ihan hetkessä kuivu... Toisaalta on taas hyvä, että lehtiä voi jonkin aikaa vapaasti liikutella ja täsmätä oikeaan kohtaan.



1. Jos lehdet ovat märkiä tai osa voi olla likaisia, ne kannattaa pyyhkiä talouspaperilla.
Leikkaa vaahteranlehdet leveydestään kapeammiksi.




2. Laita taakse lehtikannan puoleiseen päähän liimaa. Ensin vain toiselle puolelle ruotia. Taita lehti ruodin suuntaisesti ja ruodin vierestä siten, että ruoti jää näkyviin toisella puolella. Tee toiselle puolelle samalla tavalla. Valmiiksi taitetussa on näkyvissä kolme ruotia.




3. Taiteltujen ja liimatut lehtien päällä kannattaa pitää painoa.



4. Sillä aikaa, kun lehdet prässääntyvät painon alla, peitetään kranssipohjan reuna lehtien leikkuutähteillä.


5. Taitellut lehdet leikataan vielä kapeammiksi. Uloimpaan kerrokseen tulevat lehdet olen leikannut n. 5 cm ja sisempiin kerroksiin tulevat n. 4 cm leveiksi. Samalla lyhennetään lehden pituutta. Sen jälkeen taakse sivellään liimaa tasaiseksi leikattuun päähän, noin vähän yli puoliväliin saakka.



6. Uloimmasta kerroksesta aloitetaan lehtien liimaaminen kranssipohjaan. Jos liimasi on hitaasti kuivuvaa, kuten minun käyttämäni, voit käyttää teippiä apuna suoran pään paikalla pysymiseen. Teipinpalat jäävät piiloon seuraavien kerrosten alle.

Alimmasta kuvasta näkyy kuinka paljon lehdet näkyvät takapuolelle.




7. Seuraavassa kerroksessa lehdet asetellaan aina edellisen kerroksen lehtien väliin.


Näin edetään kunnes renkaassa on haluttu määrä kerroksia.


Riippuu renkaan koosta kuinka monta lehtikerrosta siihen kaikkiaan tulee. Esim. tässä halkaisijaltaan 25 cm styroxrenkaassa kerroksia on kaikkiaan viisi, kun taas 30 cm pajurenkaaseen kerroksia tuli kuusi.

Lopuksi kranssin voi sivellä esim. kovikeaineella. Käytin tässä läpikuultavaa Paverpol -kovetinta.
Jos haluat kranssista pakkasenkestävän, siihen pitäisi käyttää Paverpolin ja Paverplastin sekoitusta.





Kauniita säitä lehdenkeruuseen ja iloisia askarteluhetkiä!



torstai 9. lokakuuta 2014

Pakkanen saa tulla

Tulkoon pakkanen, pelakuut ovat kuistilla. Siellä ne ovat olleet jo pari viikkoa, ensimmäisestä hallayöstä lähtien. Hyvin näyttävät viihtyvän, vaikka lehtiä ovat paljon pudottaneet. 
















Vielä on liian lämmintä kukkasipuleiden istuttamiseen. Viime vuonna istutin sipulit vasta marraskuun alussa. Saa nähdä miten pitkälle voi siirtää istutusta tänä vuonna.

Ulkona alkaa olla ruska parhaimmillaan ja puiden lehtiä löytyy hehkuvissa väreissä. Nyt on yllin kyllin materiaalia kaikenlaiseen askarteluun. Tarkoitus olisikin ehtiä tekemään lähipäivinä vaahteranlehdistä kransseja. Ajattelin tehdä samanlaisia kuin tein vuosi sitten (tästä pääset katselemaan millaisia). Teen kuvien kera ohjeet, koska niitä on kyselty. Tulkaapa tänne kurkkaamaan ensi viikolla. Siihen asti.....

Mukavaa viikonlopun odotusta!



lauantai 4. lokakuuta 2014

Auringonkultaa

Kotiseudullani ei ruska ole vielä kovin voimakasta, vaan aika vihreältä näyttää ainakin omalta
pihalta katsoen. Siispä päätin mennä merenrantaan katsomaan,
josko sieltä löytyisi muitakin värejä ja koska ranta on kävelymatkan etäisyydellä.
Kultainen ilta-aurinko paistoi ja tuulta ei ollut juuri nimeksikään.






Uimaranta on hiljainen....




... kesällä oli toisin...




.... nyt vain joku innokas (lue blogisti) kastelee kenkänsä kuvatessaan rannalla...

 




 




 










Värikästä syysviikonloppua!