torstai 23. kesäkuuta 2016

Kukkaisaa torstaita!

Pari päivää sitten tiistaina oli kesäpäivänseisaus, eli vuoden pisin päivä. Meidän asuinpaikalla se tarkoittaa liki 19 h pituista päivää. Pohjois-Suomessahan päivän pituus oli 24 h, joten aurinko ei laskenut lainkaan.
Ennen vanhaan kesäpäivänseisauksen aikoihin juhlittiin keskikesän juhlaa. Nykyinen juhlapäivämme juhannus, keskikesän juhla, osuu lähdelle kesäpäivänseisausta. Vuodesta 1955 lähtien juhannusta on vietetty kesäkuun 20.-26.6. päivän välille sattuvana lauantaina. (Kertoo Wikipedia)

Tähän olen koonnut pihalta kesäkuun aikana ottamiani kuvia, sekalaisessa järjestyksessä.

Juuri nyt piha-altaan reunalla kukkii, toista kesäänsä laukka Ostrowskianum. Olen onnellinen, että olen saanut sen viihtymään ja leviämään pihallani. 





Noukin altaasta kellumasta Liitokorennon. En tiedä oliko se munimassa altaaseen vai mitä. No, jos näin on, niin se on huono juttu, koska allas tyhjennetään talveksi. Luin, että toukkavaihe kestää kahdesta kuuteen vuotta. Tuohon altaan reunalle korento jäi kuivattelemaan itseään.


Akileija, minkä nimi on hukassa, kukkii nyt ensimmäisen kerran kunnolla tätä kesäänsä.


Akileijan vieressä kasvaa koristelaukka Graceful.....



....ja hajulaukka.




Yakushiman alppiruusut ovat matalia ja pirteän värisiä. Tänä kesänä ne kukkivat runsaasti.








Olen lukenut, että monin paikoin Suomea alppiruusut eivät kukkineet kunnolla tai jopa eivät lainkaan tänä kesänä. Meillä kukki alppiruusu Mikkelikin ihan normaalisti.






Väliin taas aniliininpunaista luhtaesikon muodossa.


Idänvirpiangervon pörheät kukinnot.



Moskovan kaunottaren kukat olivat tänä kesänä melkein valkoiset. Muistelen, että vuosi sitten ne olisivat olleet enemmänkin vaaleanpunaiset, hmmm...


Harjalaukkaneilikka ja taustalla tummalehtinen mustaselja.


Posliinirikon kukat.


En koskaan henno katkoa ruohosipulin kukkia, vaikka sanotaan, että niistä sen maku huononee.
Mitä mieltä olette, poistatteko ruohosipulin kukat?


Koivu- ja ruusuangervojen aika on nyt. Tässä niistä jälkimmäinen.


Kattomehitähti.



Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, kiinanpioni Sarah Bernhardtin ensimmäiset kukat. Sen vieressä on siperiankurjenmiekka, mikä on aloittanut kukintanta kauan ennen pionia. 







Tulipas tästä koosteesta kovin viileän sävyinen, kun kuvat ovat valko-violetti-vaaleanpuna- ja sini -voittoisia. Mutta eihän tästä pihasta kovin montaa keltaiseen vivahtavaa kukkaa löydykään!

Kesäpäivänseisauksen jälkeen yöt alkavat pidentyä, mutta onneksi sitä ei ihan heti huomaa. Nautitaan siis kesästä ja valoisista illoista!

Ihanaa Juhannusta ystäväiset!


torstai 16. kesäkuuta 2016

Hortoilua

HORTA on kreikkaa ja tarkoittaa kaikkea villiä,
kasviperäistä syötävää!

Minulla oli toukokuun puolivälissä ilo käydä Kotipuutarhalehden järjestämällä Villivihannesten tunnistus, keruu ja käyttö -kurssilla. Kurssi järjestettiin Malmitalossa Helsingissä ja vetäjänä toimi Kirsi Mäkinen.

Vaikka villivihanneskausi on ollut jo toista kuukautta meneillään, valitettavasti ehdin tänne kirjoittamaan tästä vasta nyt  Etupäässä työni ja harrastukseni ovat vieneet kaiken aikani. Ja harrastuksista ajallisesti suurin on tähän aikaan vuodesta, kuinka ollakaan, puutarhaharrastus!  No, mutta asiaan....


Kurssin sisältö


Aloitimme kurssin tuhdilla tietopaketilla ja tutustumalla opettajan keräämiin kasvinäytteisiin yleisimmistä villivihanneksista ja niiden joidenkin myrkyllisiin näköislajeihin. Lisäksi esillä oli alan kirjallisuutta. 

Luento-osuuden jälkeen maastouduimme ulos lähiluontoon etsimään villivihanneksia.





Kasvien keruu


Kasvien paras keruuaika on toukokuu ja kesäkuussa juhannukseen asti. Lehdet kerätään mahdollisimman nuorina ennen kukintaa.  Yrttijuomiin tarkoitetut lehdet poimitaan täysin kehittyneinä ja kukat juuri puhjenneina. Siemenet ja marjat täysin kypsinä.

Pääperiaatteena keräilyssä on, että kerää vain niitä kasveja joita tuntee. Monella kasvilla on ns. näköislajinsa, joista jotkut ovat hyvin myrkyllisiä. Tunnistamisessa harjaantuu, mutta jopa kokenutkin keräilijä voi erehtyä.

Kasvien on syytä olla nuoria, terveitä ja hyväkuntoisia. Viottuneita kasvinosia ei kerätä. Eikä kannata kerätä mm. teiden varsilta (50-100 m etäisyys, vilkkaat tiet 200 m), asutuskeskuksista, saastuttavien teollisuuslaitosten ja lämpökeskusten läheltä. Myöskään lannoitetuilta viljely- ja metsäalueilta sekä torjunta-aineilla käsitellyiltä alueilta ei pidä kerätä korkeiden nitraattipitoisuuksien ja kemikaalijäämien takia. Huussin, navetan tai kompostin luota niin ikään ei pidä kerätä. Myöskään kotipuutarhat eivät välttämättä ole paras paikka kerätä, siinä tapauksessa, jos maata on lannoitettu. Typpilannoitus kun lisää kasvien nitraattipitoisuutta.

Keruusäällä ei ole merkitystä muutoin, kuin kuivattavaksi tarkoitettujen teeainesten keräilyssä. Niiden keräily olisi hyvä tehdä aurinkoisena poutapäivänä.

Suomessa kasvaa noin 30 kasvia joita käytetään ravintona. Jokamiehen oikeuksin saat kerätä luonnosta ilman maanomistajan lupaa (patsi kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet) luonnonyrttejä ja kukkia, mutta kerää vain sen verran kuin tarvitset. Puiden lehdet eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Kasvin esiintymistä ei saa vaarantaa keräämällä sitä liikaa. Kasveja ei saa repiä juurineen ja pieniä kasvustoja ei saa tyhjentää kokonaan lehdistä. Jotkin kasvilajit ovat rauhoitettuja kokonaan tai joissain osin Suomea. Kaupalliseen tai omaa käyttöä suurempaan keruuseen on hyvä pyytää maanomistajalta lupa.

Kerätessä varusteina on hyvä olla ilmava kori tai ämpäri, sakset ja muovi tai näppylähanskat nokkosia varten.


Yleisimmät villivihannekset


Villivihanneksina kerättäviä kasveja
  • nokkosen nuoret versot, ennen kukintaa
  • voikukan lehdet ja kukkanuput
  • vuohenputken nuoret lehdet
  • valkopeipin lehdet
  • maitohorsman versot, lehdet, kukat ja juuret
  • karhunputken lehdet
  • poimulehden lehdet
  • peltokanankaalin lehdet ja kukat
  • puna- ja valkoapilan lehdet ja kukinnot
  • vadelman, mustaherukan ja kotipihlajan lehdet
  • kamomillasaunion nuoret mykeröt.


Vuohenputken lehdistä kerätään vain nuorimmat, jotka ovat vaaleanvihreät ja suppuiset.
.

Voikukan lehdistä ehytlaitaiset ovat maultaan parhaita.

Voikukan nuppuja voi esim. paistaa pannulla voissa valkosipulin kera. Nam!

Poimulehti

Horsman nuoret versot.


Tietyin rajoituksin voi myös käyttää

  • ahomansikan lehdet (allergisille voi olla haittaa)
  • kanervan kukat (sisältää parkkiaineita ja arbutiinia)
  • kotikatajan marjat ja nuoret versot (ei munuaisvikaisille eikä raskaanaoleville)
  • kuusenkerkät (allergia tai jotkin muut sairaudet voivat olla esteenä käytölle)
  • mesiangervon kukat ja lehdet (voi saada allergisia oireita, varsinkin jatkuvaa käyttöä vältettävä)
  • mustikan lehdet (eivät sovi munuaistautisille, lisäksi alentavat veren sokeripitoisuutta)
  • peltokortteen nuoret versot (suurina annoksina haitallinen, virtsaneritystä lisäävä, ei sovi munuaistautisille)
  • puolukan lehdet (sisältää arbutiinia, vain tilapäiseen käyttöön)
  • siankärsämön kukinnot ja lehdet (voi aiheuttaa huimausta, pääsärkyä, ihottumaa).



Mesiangervo

Peltokorte, tosin kuvassa olevat kasvit eivät ole  enää nuoria versoja, 

Kasvien käyttö


Kasvista riippuen niitä voi käytää salaateissa, haudejuomina, tuoremehuina, vihanneksena, vihersilppuna, viherjauheena, kahvinkorvikkeena ja siemeninä.

Kasveja voi joko kuivattaa, hiostaa tai käyttää vihersilppuna. Joitakin voi myös pakastaa.



Kuivattua nokkosta.

 Kirjallisuutta


Kannattaa tutustua alan kirjallisuuteen. Tässä muutama, kurssilla esillä ollut esimerkki.








Tietämys villivihanneksista lisääntyy tietysti koko ajan. Näistäkin kirjoista kahdessa (Rautavaara ja Lehtonen) on osin vanhentunutta tietoa. Niissä mainitut jotkut kasvit, ovat tänä päivänä luokiteltu myrkyllisiksi.



Mukavaa loppuviikkoa!