Mitä et voi piilottaa - korosta

Kävin noin seitsemän vuotta sitten yhden päivän pituisen kurssin pihasuunnittelusta. Kurssilta jäi mieleeni ainakin yksi opettajan ohje, se kuului näin: minkä haluaisit piilottaa, mutta et voi, sitä kannattaa korostaa.

Kuusi vuotta sitten kaksi betonirengasta jäi lojumaan pihalle, kun poistimme käytöstä tarpeettomaksi jääneen vanhan kaivon. Kaivonrenkaiden siirtämiseen kokonaan pois pihaltamme olisi tarvittu massiivista konetta, mutta sellaista ei hankittu. Siipan kanssa nostimme paksujen pollien ja betonikivien avulla toisen renkaan pystyyn ja sen jälkeen pyörittämällä siirsimme renkaan sille sopivampaan paikkaan.

  

Aluksi maalasin kaivonrenkaan siniseksi ja ryhdyin tekemään istutusalueita sen ympärille.

Maalattuun renkaaseen en kuitenkaan ollut kovin kauan tyytyväinen. Koska rengas näytti rumalta, ajattelin, että se vaatii toisenlaisen pinnoitteen. Muistin kurssilta saamani ohjeen: mitä et voi piilottaa - sitä kannattaa korostaa. Niinpä ryhdyin pinnoittamaan rengasta mosaiikilla. 

Saunan remontista oli jäänyt pari laatikollista kaakeleita, jotka sopivat värinsä puolesta ympäriöivään kivetykseen. Aloitin rikkomalla kaakelit vasaralla paksun sanomalehtinipun välissä. Sen jälkeen liimasin palat yksitellen kaakeliliimalla. Palojen liimauksen aikaa sattuivat kesän ennätyssateet.

Minulla oli kaksi viikkoa lomaa jonka aikana kuvittelin saavani renkaan päällystettyä mosaiikilla. Tein työtä aamusta iltaan, mutta kaksi viikkoa ei riittänyt, vaan loman loputtua työ oli vielä kesken.

Jatkoin siten palojen liimaamista aina iltaisin työpäivän päätteeksi. Kun kolmas viikko oli kulunut, sain vihdoinkin kaikki palat paikoilleen.

Olin tehnyt sabluunan avulla renkaan "paraatipuolelle" kuvion valkoisista kaakelin paloista. 

Ja vihdoinkin koitti päivä, kun sain saumata mosaiikin. Saumauslaastin ostin juuri tätä työtä varten, koska sitä ei ollut jäänyt remontista. Saumasin koko renkaan tummanharmaalla laastilla. Tässä kuvassa saumauslaasti on vielä kosteaa ja sen väri kovin hailakan harmaata sekä tummuus vaihtelee, mutta kuivuttuaan se muuttui oikean väriseksi.

Osa kuvista on niin vanhoja, että etualalla vasemmalla kasvaa kitukasvuisia kurjenmiekkoja, jotka olen jo siirtänyt pois. Niiden tilalle ja muiden alppiruusujen seuraksi istutin sinikukkaisen rodon. Etualan pyöreä luonnonkivi on siipan lapsuudenkodista.

Olen kyllä ollut sitä mieltä, että tämä urakka kannatti, rengas sopii tuohon paikkaan erittäin hyvin.

Toinen kaivonrengas on myös vielä pihallamme. Sitä en ryhtynyt päällystämään mosaiikilla, vaan haaveilen sen naamioimisesta vanhoilla punatiilillä. Tämä homma on vielä kesken, ehkä jonain päivänä saan sen valmiiksi!

Mukavaa lauantai-iltaa ja leppoisaa sunnuntaita!