Kun vuosi vaihtuu

Älä hylkää unelmiasi!

Kun ne ovat kadonneet, 

olet ehkä olemassa, 

mutta olet lakannut elämästä. 

(Mark Twain)

Innostavaa Uutta 

Puutarhavuotta 2016!

Lämpimin ajatuksin, Tarja.

Kuva on otettu Monten puistossa Madeiralla.

Hyvää Joulua!

.... ja terveiset Madeiralta!

(joulutähdet täällä kukkivat luonnossa)
T. Tarja

P.S. Lisää matkakuvia on tulossa, kunhan pääsen kotiin niitä valitsemaan...

Illasta aamuun

Iltaruskoa läntisellä taivaalla.

Päivän lyheneminen saavuttaa huippunsa 21.12. Siihen on vielä reilut kaksi viikkoa. Aurinko pysyttelee lähellä horisottia oli sitten aamu, keskipäivä tai ilta.

Aamupäivän aurinkoa.

Myrsky on nostanut vedenpintaa. Vesi kuitenkin vetäytyy nopeasti. Vain tunti ennen tätä kuvaa, kävelytie oli kokonaan veden peitossa.

 Nousuveden jäljiltä jää paljon roskaa rannalle.

 Saa nähdä tuleeko tänä talvena lainakaan pysyvää lumikerrosta.... 

viime talvena sitä ei ollut.

Tornin valot sytytetty

Jo perinteeksi muodostunut portaikon koriste näin joulun alla on oma torni. Tänään 1. adventin kunniaksi sen valot sytytettiin.

Tällä kertaa tornin juurella on keltainen skimmia, hebe ja kanervista sekä hyasintista tehty istutus. Skimmia ja hebe pärjäävät vielä ulkona, koska nyt ei ole ollut pakkasia ja lisäksi ne ovat portaikossa katoksen alla.

Vanha torni on kyhätty villiviinistä ja se on palvellut jo monta vuotta. Kolme vuotta sitten se pystytettiin ensimmäistä kertaa.

Rauhaisaa illan jatkoa ja
onnellista Joulun odotusta !

t. Tarja

Marraskuussa olen Täti Ruskea!

Ruskea on hyvin maallinen väri, kuten syksyn maatuvat lehdet...

Ruskeaan kääriytyy sellainen ihminen, joka haluaa turvallisuutta, säännöllisyyttä, varmuutta.


Ruskeaan pukeutumalla maastoudon myös ympäristööni.

Olen Täti Ruskea! 

Tänään täti on ollut ahkerana....

Täti istutti kukkasipulit. Niitä ei pitänyt tänä syksynä hankkia yhtään, mutta kas, kas oli niitä kertynyt taas muovikassillinen. Tädin pitäisi kiertää kaukaa sipuleiden alennusmyynnit!

Muutama kasvikin oli tädillä vielä istuttamatta. Ne löysivät nyt tilapäiset paikkansa. Sitten ensi vuonna täti etsii niille lopulliset paikat.

Täti teki myös siementen syyskylvöjä. Useita ihan uusia ihanuuksia kylvi, mutta niistä täti saa tulla kertomaan myöhemmin. Täti ei viitsi niistä vielä kummemmin kirjoitella, jos hän ei vaikka onnistu niiden kasvatuksessa. Tätiruskea taitaa olla pessimisti!

Maanläheistä viikonlopun jatkoa! 

Mieli on nyt musta ... niin järkyttäviä tapahtumia Pariisissa.

t.Tarja

Värikästä syksyä - ilman sanoja

 

 

Vuoden ensimmäinen syysmyrsky

Tuuli on nyt vähitellen muuttunut leudommaksi, mutta vuorokauden tuota myrskyä kesti. Pienemmät kukkaruukut löytyivät aamulla ties mistä pitkin poikin pihaa. Muoviset toki ehjinä, mutta keraamiset haljenneina. Lähipuiston puista on kuulemma myös ainakin yksi kaatunut.

Ruukussa olevan Hakuropajun nostin pystyyn neljä kertaa eilisen aikana. Yöksi laitoi sen, (muka) tukevasti kahden tuolin väliin, mutta aamulla löysin sen taas pitkin pituuttaan patiolta.

Onneksi hakuropaju on muoviruukussa.

Seuraavaksi joitain viikon varrelta otettuja kuvia, paljon seesteisemmän sään vallitessa.

Istutin myöhään viime syksynä sinisen Endless Summer hortensian. Tänä vuonna sen kukat ovatkin muuttuneet enemmän punertaviksi tai violettin sävyisiksi. No, täytynee lisätä maan happamuutta ensi keväänä, ehkä sitten voin ensi vuonna odottaa sinisempiä kukkia.

Vaikka pihalla on kesällä vähemmän keltaisena kukkivaa, niin syksyn tullen on toisin. Koreankainon (Kirrengeshoma koreana) istutin myös viime syksynä. Nyt siinä on useita nuppuja ja auennut kukka on torvimainen muodoltaan.

Syksyn tullen myös Kallionauhukseen ovat ilmestyneet kukkavanat. Kasvin lehdet ovat kauniin punertavat.

Tietystä kulmasta katsottuna Syyshohdekukasta tulee mieleen piispankaulukset.

Kaunopunahatut kuuluvat myös ehdottomasti tähän vuodenaikaan.

Hatut ovatkin olleet perhosten suosiossa.

Voi tätä siipirikkoa neitoperhonsta!

Konnayrtti kaikessa vihreydessään ja tukevuudessaan on yllättävä näky näin syksyllä.

 




















Ihanan hentoinen ja korkea Jaloängelmä on syksyn ehdoton kaunotar.

Hitaasti leviävä maanpeitekasvi, jonka nimi on unohduksissa, kukkii punertavin pörröisin kukkasin.

Toista kesäänsä ulkona kasvanut Tuhkaeukalyptyspuu on kasvanut yli metrin mittaiseksi. Toin sen siemeniä Kolumbiasta puolitoista vuotta sitten. Nyt kesällä huomasin eukalyptyspuita olevan kotimaassa jo myynnissäkin! Talveksi puu täytyy laittaa ruukkuun ja ottaa sisälle.

Pienestä sokerimaissisadosta on kerran jo maisteltu tähkiä. Vielä olisi muutama jäljellä. Maistuivat muuten uskomattoman makeita!

Odotan toiveikkaana kauniita ja kuulaita syyspäiviä, jolloin voi ulkoilla ja nauttia muuttuvasta maisemasta.

Tervetuloa siis syksy, mutta kiitos ei lisää myrskyjä!

toivoo Tarja