Nyt on Scillojen aika! Lähipuistossa niitä on näyttävänä mattomaisena kasvustona. Koivunrungot sopivat hyvin scillojen joukkoon. Voisi sanoa, että näiden kahden yhdistelmä, sini-valkoinen, sopii hyvin suomalaiseen puistomaisemaan.
Idänsinililja eli siperiansinililja (Scilla siberica) on monivuotinen, hyönteispölytteinen sipulikasvi. Se on pieni sinikukkainen kasvi, joka kukkii aikaisin keväällä ja leviää helposti laajoiksi matoiksi puistoissa ja puutarhoissa. Kasvi on kotoisin Aasiasta mutta sitä on levitetty Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Idänsinililjan sipulit ovat soikeat ja pienikokoiset, ja niiden kuori on väriltään sinipunainen tai tummanruskea. Kasvilla on yhdestä neljään 10–20 cm korkeaa, pystyä kukkavanaa ja kahdesta viiteen ehytlaitaista tyvilehteä. Lehdet ovat nuorina toisiinsa kietoutuneet ja vielä keskenkasvuiset kukinnan alkaessa keskikeväällä. Etelä-Suomen puutarhoissa idänsinililja kukkii yleensä huhti-toukokuiden vaihteessa.
Kukinnossa on kahdesta viiteen kukkaa, joissa on suojuslehdet ja pitkä, nuokkuva kukkaperä. Kehä on kellomainen ja väriltään kirkkaan- tai tummansininen, joillakin lajikkeilla myös valkea. Idänsinililja leviää helposti paitsi siementämällä myös kasvattamalla sivusipuleita.
Idänsinililja on pieni ja kestävä kevätkasvi, joka viihtyy lehdoissa, pensaikoissa ja vuorten alarinteillä kasvavissa metsissä (teksti lainattu netistä).
Samassa puistossa, sen metsäisessä puoliskossa, jatkuu sini-valkoinen teema toisenlaisena. Siellä valko- ja sinivuokot kukkivat rinnakkain. Valkovuokkoja on laajoina mattoina, kun taas sinivuokkoja on vain siellä täällä.
Halutessaan voi lukea tietoja näistä sievistä kevätkukista wikipediasta: valkovuokot ja sinivuokot.
