Grand opening 2017?

Tänä vuonna pihan terassikausi aloitettiin Vappuna ja päätettiin lokakuun puolivälissä.

Oli niin hieno, kuiva ja aurinkoinen syksy, että sitä jäi kaipaamaan! 

Pergolaan ripustettu kyltti on jäänyt lohduttomana odottamaan ensi kevättä. Mahtaako ensi Vappuna olla taas avajaiset, ken tietää? 

Marraskuu, kuolevan luonnon kuukausi on päättymässä. Maa on martaana, kasvit kuihtuvat ja valmistautuvat talveen.

Lumettomuus ja kaunis viikonloppu innostivat siistimään istutusalueita. 

Ensi keväänä on muutama kotilokin vähemmän, kun päästin päiviltä lehtien joukossa lymyilevät yksilöt. 

Vihreääkin löytyy. Nurmikon lisäksi, esimerkiksi kohokit ovat säilyneet toistaiseksi ihan vihreinä.

Toivoa keväästä on näkyvissä alppiruusujen muodossa. Niiden nuput ovat jo valmiina, kuin kevättä odottaen.

Samoin jouluruusuissa näkyy nuppuja. Nuput uinuvat vielä ja nuokuttavat päätään pieninä ja herkkinä. Peitin jouluruusut muoviastioilla, jotka saavat olla niiden päällä kevääseen asti. Näin lumi ei vahingoita kukkia.

Marraskuuta ei tule ikävä! Sen sijaan iloisena toivotan:

Valonlähteenä valohimmeli

Askartelin valohimmelin. Sikäli minulle saavutus, että en ole koskaan tehnyt minkäänlaista himmeliä elämässäni. Valohimmeliin oli kuitenkin selkeät ohjeet, niin onnistuihan se.

Erittäin kaunis ja salonkikelpoinen koriste, joka lisäksi valaisee erittäin hyvin. 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Olenko meteopaatti?

Ammatti, veneen lisävaruste tai kenties avaruustieteilijä? Näitä pohdin kun ensimmäistä kertaa luin sanan "meteopaatti".

Meteopaatti onkin jotain muuta. Harmaa ja sateinen sää saa meistä useat alakuloisiksi ja aurinkoinen taas iloisiksi. Vaikuttaahan auringonvalo meihin fysiologisesti ihan suoraankin ja saa hyvänolon välittäjäaineet aivoissamme hyppimään volttia. Sää siis joko piristää tai masentaa meteopaattia. Meteopaatista luin Forecan sivuilta.

Vesisateita ja jopa +6-7 asteen lämpötiloja luvassa loppuviikoksi! Lumivalkoisuus ja hennot jäämuodostumat veden pinnassa ovat kohta muistona vain ja näissä kuvissa.

Kevätpäiväntasaukseen on vielä neljä kuukautta aikaa. Mietin, että millä keinoilla jaksaa siihen asti. Huomaan nyt jo, että kun tulen töistä kotiin, en jaksa tai ei huvita lähteä ulos. Lysähdän sohvalle ja katson australialaista draamasarjaa "Kotiin takaisin". Tuo ihana sarja on lumonnut minut täysin! Tietysti tv:n katsominen voi tuntua nyt jopa ylelliseltä, koska muuhun vuodenaikaan en ehdi sitä kovin paljon katsoa.

Joka tapauksessa, lasken jo päiviä helmikuuhun! Silloin voi jo ensimmäiset siemenet laittaa itämään!

 Nyt näin talvella, voi hyvällä omallatunnolla laiskotella.

Ottakaamme rennosti!

Isänpäivänä

Lämpömittari on tänään noussut plussan puolelle ja lämmittämättömällä kuistilla ikkunoihin on muodostunut kosteutta. 

Pääteiltä on sulanut lumet kokonaan ja jalkakäytäville on muodostunut sohjoa. Miellellään saisi olla edelleen lunta, sohjokin on hyväksyttävää,  mutta jäätä en kaipaa. Kuluneella viikolla nimittäin lensin kotiportailla selälleni. Askelmiin oli muodostunut jäätä. Onneksi ei luita murtunut, mutta selkä on ollut iskusta tautisen kipeä. Kyllä harmittaa, kun heti alkutalvesta käy näin! Mutta ehkäpä se juuri onkin niin, että kun on talvi pidemmällä ja on tottunut liukkauteen, niin vahinkoja ei satu niin helposti. Olen kyllä harjoittanut tasapainoani jumppaamalla, eli senkin pitäisi olla kunnossa. Lisäksi omistan nastakengät, mutta ne eivät tietenkään olleen tapaturmahetkellä jalassani. Eihän näin olisi käynyt, jos olisivat olleet!

Sitten vähän iloisempiin asioihin.... Pari viikkoa sitten, paikallinen puutarhamyymälä sulkeutui talveksi tapansa mukaan. Olin viimeisinä päivinä kärppänä paikalla, ostamassa alennettuun hintaan auton takakontin täyteen. Ulos istutettavat olen jo ehtinyt istuttaa ennen lumien tuloa, onneksi. Joitain ruukkukasvejakin tuolla käynnillä hankin. Esimerkiksi punaista skimmiaa, lankaköynnöstä, hebeä ja puuasterin.

Onnea Isänpäivää viettäville

ja

kaikille mukavaa sunnuntai-iltaa!

Oravan piilo peittyi lumeen

Etsi kuvasta orava!

Niin hyvin pikku oravainen maastoutuu lehtien joukkoon, sen etsiessä tammenterhoja.

Ja löytyihän sieltä lehtien joukosta syötävää!

Ensilumi satoi keskiviikkona, oravan piilotkin ovat nyt ohuen lumipeitteen alla.

Jasmiinipensaassa ja oravan tammessa on vielä lehtiä.

Talvi taas yllätti, maissinvarretkin jäivät kasvimaalle pönöttämään.

Ihanasti tuo lumi kyllä valaisee. 

Pientä pakkasta on luvattu tästä eteenpäin, joten eiköhän tästä valoisuudesta saa nauttia ainakin vähän aikaa.

Mukavaa talvista viikonloppua!