Kuluneen viikonlopun lauantai oli ihanan aurinkoinen päivä! Tuuli puuskittain, mutta se ei tahtiani haitannut. Sekalaista puuhastelua pihalla, auringossa istuskelua ja luonnon ihmeellisyyksien ihmettelyä.
Olin ostanut muutaman heinän ja niille sopivia istutuspaikkoja etsiskelin. Kaikki paikata vaan ovat niin harmittavan täynnä! Taas tuli tehtyä se mitä ei pitäisi. Istutanpa tämän nyt tuohon ja siirrän sitten sopivampaan paikkaan!
Tässä Hurmesilkkiheinä, kahdesta muusta heinästä ei tullut otettua kunnollista kuvaa.
Tarkoitus oli laskea Kärsimyskukka alas pergolaa kiipeämästä, mutta se jäikin vain yritykseksi.
Huomasin, että se oli alkanut uudestaan kukkia, jo toistamiseen tänä vuonna. Jätin sen vielä paikoilleen, ehkä sille ei käy vielä huonosti. Kas, kun Kärsimyskukka voi kestää jopa -10 astetta pakkasta!
Viime talvena kylmävaurioita saaneesta Veriluumusta leikkaisin kaikki kuolleet oksat pois. Eipä siihen paljon jäänyt jäljelle. Sen ympärillä kasvaneet Vuorenkilvet siirsin muualle.
Leikkasin muoviruukusta pohjan pois ja laitoin sen puun rungon ympräille. Täytin ruukun lannoittamattomalla turpeella ja tarkoitus on kietoa vielä puu johonkin paksuun peitteeseen. Eipä sen pitäisi talvella palella!
Vieressä kasvava Siperiankurjenmiekan pehko olisi pitänyt jakaa. Se täytyy jakaa joka vuosi, koska muuten siihen muodostuu tyhjä aukko keskelle. En ryhtynyt jakohommaan nyt, koska ei ole paikkaa mihin jakopalan istuttaisi. Teen sen vasta keväällä.
Sidoin pehkon narulla, jotta pääsin siivoamaan rikkaruohot sen ympäriltä.
Veriluumun ymprille istutin tulppaaneja ja krookuksia. Tänä vuonna kukkasipulihankinnat ovat pysyneet aisoissa, ainakin toistaiseksi.
Epätodelliselta näyttää tämän värinen ja tähän vuodenaikaa kukkivat jaloritarinkannus. Olen kasvattanut niitä siemenestä ja tämä on esimmäinen joka niistä kukkii. Siemenestä kasvatettu Jaloritarinkannus kukkii yleensä vasta toisena kesänä.
Näistä lehdistä minä niin tykkään, Luhtalemmikki variegatana.
Sain seuraakin iltapäivästä, kun aurinko alkoi enemmän lämmittämään...
Yksinäinen Amiraaliperhonen, kuin muistona kesästä.
Tuurenpihlaja on vaihtanut väriänsä. Hankin sille tänä kesänä kaverin, jotta se tekisi ensi vuonna pihlajanmarjoja.
Mukavan viikonlopun päätti harmittava ilmiö. Minulla ei ole ollut Bloggerin kanssa yleensä ongelmia, mutta nyt jostain syystä ohjelma on kadottanut oikeasta sivupalkista listat, joissa olivat lukemani blogit. Suututtaa niin vietävästi!
(Muokkaus muutaman tunnin kuluttua: Kannatti manata Bloggeria, nyt listat ovat tulleet taas näkyviin!)
Hyvää alkavaa viikkoa ystäväiset!
