Aina voi oppia jotain uutta

Olen yrittänyt pitää tuon otsikon mielessäni ja vuosien saatossa tehnyt uteliaisuudesta kaikenlaisia kokeiluja puutarhassa sekä kasvien kasvatuksen parissa. "Uteliaisuus on erinomainen elämän asenne" sanoo eräs aivotutkija. Edelleen samainen aivotutkija kirjoittaa, "tärkeintä on, että oppiminen on mieluisaa ja innostus on sisäsyntyistä: tästä haluan oppia lisää". Juuri oppiminen on ollutkin niin kiehtovaa puutarhaharrastuksessa. Voi kokea onnistumisia tekemisissään, vaikka matkavarrella on tullut epäonnistumisia, mutta ne eivät ole onneksi lannistaneet. 

Onnistuminen maljaköynnöksen kasvatuksessa

Kyseistä kasvia olen kasvattanut ulkona ruukussa kahtena peräkkäisenä kesänä hyvällä menestyksellä. Maljaköynnöstä pidetään yleisesti kesäkukkana. Ensimmäisen kesän jälkeen yritin talvettaa maljaköynnöstäni huonoin tuloksin. Keskitalvella talvetuspaikassa lämpötila oli maljaköynnökselle epäsuotuisissa lukemissa, mikä tarkoitti alle +10 astetta. Täysin vihreä ja elinvoimainen kasvi alkoi roikottaa alakuloisen näköisenä lehtiään. Otin kasvin huoneenlämpöön, mutta se ei sitä pelastanut. 

Viime kesänä hankin kolme eriväristä maljaköynnöksen taimea, jotka laitoin samaan altakasteluruukkuun. Valkoinen, vaaleanpunainen ja tummanpunainen. Kaikki kolme kasvoivat hyvin kesän aikana ja valkoinen kukki kohtalaisesti, tummanpunainen erinomaisesti, mutta vaaleanpunainen ei kukkinut koko kesänä. Kesän jälkeen viime syksynä, muistaakseni joskus syys-lokakuun vaihteessa, sijoitin maljaköynnösruukun talvetuspaikkaan. Ruukku oli siellä aina siihen asti kunnes paikan lämpötila alkoi helmikuun lopulla olla alle +10 astetta. Nostin ruukun huoneenlämpöön makuuhuoneen ikkunalle lisävalon alle. Parin viikon kuluttua köynnökseen ilmestyi ensimmäinen nuppu! Ja sen jälkeen kukkien määrä on lisääntynyt. Nyt on todella ihana kukinta menossa ja mikä yllättävää, vaaleanpunainen on kukkinut eniten, vaikka viime kesänä se ei kukkinut lainkaan... Valkoinen kukkii myös, mutta tummanpunaisessa taas ei ole näkynyt yhtäkään kukkaa tämän kahden kuukauden huonekasvina olonsa aikana.

Mitä opin maljaköynnöksen kasvatuksesta?

• Maljaköynnös ei kestä alle kymmenen asteen lämpötiloja. Tätähän kasvatusohjeissakin painotetaan, eikä todellakaan turhaan. 
• Opin myös sen että maljaköynnöstä voi myös kasvattaa huonekasvina talvella, kunhan järjestää sille lisävaloa, ei päästä sitä kuivumaan (altakasteluruukussa se viihtyy erinomaisesti) ja kun kukkia alkaa muodostua antaa sille kastelulannoitetta pari kertaa viikossa.

Pari muutakin kasvatuskokeilua viime talvelta

Pilkkulehtien ja värinokkosen säilyttäminen talven yli sekä keväällä värinokkosesta kasvatetut pistokkaat. 

Vaaleanpunaiset pilkkulehdet olivat helmikuun loppuun asti talvetuspaikassa. Tuossa vaiheessa niistä olivat varisseet kaikki lehdet. Otin ne sisätiloihin samoihin aikoihin helmikuussa maljaköynnösten kanssa. Leikkasin varsista noin kolmanneksen pois ja laitoin lisävalon alle. Parin viikon sisällä vaaleanpunaisiin pilkkulehtiin alkoi tulla uusia lehtiä ja nyt ne ovat näin reheviä.

Valkoisten pilkkulehtien kanssa menettelin toisin. Valkoiset viettivät huonekasvina ikkunalaudalla lisävalon kanssa koko talven. Ne pitivät lehtensä ja jopa kukkivat loppuvuodesta! Kukat tosin olivat aika vaatimattomat ja pilkkulehtien kasvu oli aika harvaa ja honteloa. Ne alkoivat tuuheutua vasta sen jälkeen, kun olin ne leikannut maaliskuussa.

Mitä opin pilkkulehtien kasvatuksesta? 

• Niitä voi kasvattaa talven huonekasveina, kunhan niille järjestää lisävaloa.

Värinokkonen vietti osan talvea myös samassa paikassa kuin edellisetkin. Senkin siirsin huoneenlämpöön vasta helmikuussa. Se oli aika huonoon kuntoon mennyt ja epäilin että se on menetetty. Sen verran siinä oli vihreää, että otin maaliskuussa siitä pistokkaita. Törkkäsin pistokkaat sammalnappeihin. Ne lähtivät kasvamaan todella hyvin. Itse emokasvi ei selvinnyt. Sitä en tiedä, olisiko itse kasvi pysynyt hengissä, jos se olisi koko talven ollut huoneenlämmössä? Sitä voisi kokeilla ensi talvena, onhan värinokkonen mainittu monesti huonekasviksi.

Kun keskittyy kasvien kasvatuskokeiluihin, joka on mieluisaa tekemistä, ajatukset irtoavat arjen asioista ja monet huolet unohtuvat. Ja melkein jokaiselta päivältä voi oppia jotain uutta, jos vain siihen on halua.

Olisi kiva lukea, millaisia kokemuksia ja kokeiluja muilla on ollut?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Keväinen tervehdys

Pitkä ja runsasluminen talvi alkaa olla takana. Yleensä talvisin lunta on ollut vähemmän tai ei ollenkaan, kuten oli edeltävä talvena. Näin paljon lunta oli viimeksi yhdeksän vuotta sitten. 

Ajatuksena ja toiveenani oli jo ollut päästä aloittelemaan kevättöitä pihalla. Malttamattomana sitä kaivoi jo isompia lumikasoja kasvien tieltä, mikä osoittautui täysin turhaksi, koska muutaman päivän päästä lumi kuitenkin suli juuri siitäkin kohdasta. Ja esimerkiksi sipulikukat ovat puskeneet ihan lumikerroksen läpi. Eipä kasveilla ole mitään hätää ollut lumen alla, päinvastoin. En ole biologi, mutta ilmeisesti pakkasella voi maanpinnassa olla lämpötila lumenalla jopa plussan puolella. Riippuu tietysti monista tekijöistä, kuten roudasta ym. 

Mutta nyt kevät on jo täällä! Kyllä tätä on odotettukin ja kesää tuskin malttaa odottaakaan... 

Maassa kasvavissa jouluruusuissa on jo nuppuja, mutta vielä saa odottaa niiden avautumista. Sieltä löytyy yksinkertaisten valkoisten lisäksi myös yksi punainen jouluruusu. Mutta nytpä kävikin tuuri, kerrotut jouluruusut. Harvemmin on kotikulmillani ollut myynnissä kerrottuja jouluruusuja. Nämä kolme ihanuutta löysin paikallisesta myymälästä...

Joitain kevätpuuhia olen saanut jo tehdyksi. Pallotuijan leikkasin. Sen leikkaaminen jäi viime vuonna tekemättä ja se oli siten päässyt kasvamaan aivan liian isoksi. Vielä kun viereisestä tuijasta saan siistittyä oksat ja apumiehen avulla latvuksen vähän matalammaksi, niin sitten näyttää jo paremmalta...  

Joka kevät ensimmäiseksi sulaa lumet lähinnä taloa olevasta istutusalueesta. Sen saan yleensä siistittyä maaliskuussa, kuten nytkin. Pallo- ja mustialanhortensia tuli myös kuvan ottamisen jälkeen leikattua.

Joka päivä on paljastunut lisää lumettomia alueita, mutta pitää malttaa mielensä. Teen vähän kerrallaan, ergonomisia apuvälineitä käyttäen ja liikaa rasittamatta kehoa. Pidän mielessäni sanonnan, "ei Roomaakaan rakennettu päivässä".

Oikein mukavaa ja rentouttavaa pääsiäistä!

Itsenäisyyspäivänä

 

Rauhallista itsenäisyyspäivää teille kaikille!

Valkoista ja vihreää

Sitomani metsäinen kukkakimppu olohuoneen pöydällä. 

Kimppu sisältää valkoisia neilikoita, puuvillaa, käpyjä ja vahakukkaa. Vihreyttä tuovat salali, ruskus, eukalyptus, pistaasi, nahkalehti ja havun oksat. Talvisnen tunnelman viimeistelin suihkauksella lumispreitä.

Hyvällä hoidolla kimppu säilyy jopa jouluun asti. Siihen auttaa uuden imupinnan leikkaaminen, veden vaihtaminen 2-3 päivän välein ja kimpun säilyttäminen öisin viileässä. Ainoastaan neilikat nuupahtavat jo parin viikon jälkeen, mutta ne voi napsasta pois ja halutessaan vaikka lisätä jotain tuoretta tilalle.... 

Kukkien kanssa puuhailu piristää kummasti, ainakin itse koen näin...  Ulos ja sisälle olen ripustanut valoja pimeyttä piristämään. Mutta paljon muuta en ole vielä ehtinyt joulun eteen tehdäkään. 

Oletko sinä tehnyt jo jouluvalmisteluja?

Mukavaa ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Hyvät puutarhaystävät

Tänä ja viime vuonna on blogimerkintöjen määrä ollut vähemmän kuin aiempina vuosina. Siihen on ollut ikävä syy, terveysvaiva, joka ei anna puuhata kasvien, mullan ja pihan kanssa kuten haluaisin. Intoa olisi, mutta muutaman tunnin päästä koskee jo niin, että on pakko lopettaa. En yksinkertaisesti ehdi tehdä pihalla kaikkea, mitä haluan ja yritän.

Kun ei saa tehdyksi mitä tahtoo, tuntuu, ettei ole aihetta kertoa puutarhasta muillekaan. Mutta vielä hankalampaa on se, että sitten kun on kipuja, ei voi edes olla koneen kanssa blogia tekemässä silloinkaan, jos on, mistä tehdä. Kuvia tulee kaiken aikaa kun jotain tekee ja kasvien vuodenkierto etenee. Mutta kun on pakko vain levätä ja odottaa että kipu loppuisi, ei tapahdu mitään.

Tällaisessa tilanteessa joutuu miettimään suurempiakin asioita. Mikä on 10-vuotiaan puutarhani tulevaisuus? Muuttuuko ihanien pihan ystävieni kanssa seurustelu aivan mahdottomaksi? Miten käy pörriäisille, kukkaniittyni perhosille, lintukavereilleni, jos en pystykään huolehtimaan rakkaista kasveistani, jotka ovat pihan asukkaidenkin ilo.

Kaiken tämän kanssa koen kuitenkin suurta iloa ja onnea siitä, että saan katsella edes sitä, minkä olen vuosien saatossa tehnyt ja joka loistaa kauneutta, vaikka en uutta pystyisikään luomaan. Nyt ymmärrän, mikä on puutarhan iän arvo.

Uusi puutarha on uusi, mutta siinä ei ole sitä rehevyyttä ja harmoniaa, jota vuosia yhdessä, vierekkäin ja lomittain kasvaneet kasvit hehkuvat. Monta kesää omalla paikallaan kasvanut pensas, puu tai talveksi kokonaan lakastuva mutta keväällä taas mullasta tai jopa sulavasta lumesta heräävä kasvi on erilainen kuin juuri tai vasta tänä keväänä istutettu. Tuoreet istutukset elävöittävät kokonaisuutta omalla tavallaan, mutta vaikka niiden määrä nytkin on jäänyt vähemmäksi, aiempien vuosien istutukset kiittävät kuitenkin.

Viiniköynnös on ehtinyt jo vallata koko terassin lasikatteen, ja lasin alla lämmössä köynnös tekee taas valtavan määrän rypäleitä. Ei se köynnös pihaa viinitilaksi muuta, mutta olen saanut jo kiitosta oman pihan likööristä. Pajupunokset ovat kasvaneet alle sentin vitsoista ranteen paksuisiksi niin, että niiden kanssa alkaa jo ihmetellä, paljonko pajun voi antaa vallata tilaa. Betonikivet alkavat patinoituessaan ja kasvien niitä hiljalleen vallatessa näyttää oikeasti puutarhan osalta.

En ehkä itse edes osaa nähdä kaikkea kauneutta, mutta silti se vaikuttaa mieleen. Siippa minua usein muistuttaa, miten on niin mukava istua terassilla ja vain katsella kaikkea, mitä olen vuosien saatossa tehnyt, ja mistä luonto sitten loihtii niin vihreyden kuin värikkyydenkin tuomaan hyvää oloa.

Puutarha on evoluutio pienessä koossa. Kun se oli uusi, se oli erilainen, ja sen kanssa oli tehtävä erilaisia asioita kuin nyt, kun vuosia on jo takana. Kasvien elämänkierto on usein paljon nopeampaa kuin meillä ihmisillä. Vanheneva puutarha tuo kuitenkin esiin kasvienkin pidemmän kierron. Mutta minun on itseni myös ymmärrettävä oma elämänkiertoni puutarhani kanssa.

Kun en pysty siihen, mitä tein 10 vuotta sitten, minun on opeteltava sopeutumaan ja sopeutettava myös puutarha sen mukaan mihin kykenen. Ja osattava olla hyvilläni siitä, että nautin sellaisesta ja vaalin sellaista, mikä on kerran tehty mutta mitä en uudelleen enää tee. Ensimmäisenä tulee mieleen, että en enää pysty tekemään. Mutta onhan se myös niin, että minun ei enää tarvitse tehdä kaikkea mitä olen ennen tehnyt, vaan pidän yllä sitä mikä on jo olemassa. Sekin on ilon aihe!

Viime keväästä alkoi maailmanlaajuinen hullunmylly. Uutiset kertovat, että kansa on innostunut puutarhoista. Puutarhoista kannattaakin innostua, sillä niistä on iloa paljon pidempään kuin tämänvuotisen hullunmyllyn kestoaika on. Siitä olen saanut ja voinut itse nauttia, vaikka sen ilon jakaminen teille muille on joutunut jäämään vähemmälle.

Mukavaa sunnuntaita!

Kylmää kevättä ja kurkumalattea

Kevätaamut ovat olleet yllätyksiä täynnä. Taivaalta on tullut milloin vettä, rakeita, räntää ja lunta.

Kaikesta huolimatta kevätkukkijat ovat porskuttaneet, kimalaiset ja kärpäset ovat lennelleet, ruohonleikkuri on jo pari kertaa pörissyt, silmut ovat auenneet ja linnut ovat rakentaneet pesiänsä.

Luonto on toipunut jokaisesta kylmästä päivästä ja yöstä todella hienosti.

Näistä valkoisista balkaninvuokoista olen tosi iloinen, ne leviävät vuosi vuodelta.

Istutin viime syksynä viereen sinisiäkin, mutta niitä ei ole näkynyt. Mikähän siinäkin meni pieleen, kuitenkin samaa lajia olivat ja sama kasvupaikkakin?

Viileää keväseen sopii hyvin juomaksi kurkumalatte. Kurkumahan pitäisi olla hyväksi nivelille, kun niiden kanssa on välillä jos jonkinlaista kipua. Olen tehnyt lattea nyt useana päivänä, jaan tässä ohjeen minkä mukaan olen sitä tehnyt.

Vaihtelevan mukavaa
toukokuun jatkoa!

Pitkäperjantaina

Kevään ensimmäiset kukkivat tulppaanit ovat perinteisesti Lummetulppaanit.