keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Olenko meteopaatti?

Ammatti, veneen lisävaruste tai kenties avaruustieteilijä? Näitä pohdin kun ensimmäistä kertaa luin sanan "meteopaatti".

Meteopaatti onkin jotain muuta. Harmaa ja sateinen sää saa meistä useat alakuloisiksi ja aurinkoinen taas iloisiksi. Vaikuttaahan auringonvalo meihin fysiologisesti ihan suoraankin ja saa hyvänolon välittäjäaineet aivoissamme hyppimään volttia. Sää siis joko piristää tai masentaa meteopaattia. Meteopaatista luin Forecan sivuilta.

Vesisateita ja jopa +6-7 asteen lämpötiloja luvassa loppuviikoksi! Lumivalkoisuus ja hennot jäämuodostumat veden pinnassa ovat kohta muistona vain ja näissä kuvissa.

Kevätpäiväntasaukseen on vielä neljä kuukautta aikaa. Mietin, että millä keinoilla jaksaa siihen asti. Huomaan nyt jo, että kun tulen töistä kotiin, en jaksa tai ei huvita lähteä ulos. Lysähdän sohvalle ja katson australialaista draamasarjaa "Kotiin takaisin". Tuo ihana sarja on lumonnut minut täysin! Tietysti tv:n katsominen voi tuntua nyt jopa ylelliseltä, koska muuhun vuodenaikaan en ehdi sitä kovin paljon katsoa.

Joka tapauksessa, lasken jo päiviä helmikuuhun! Silloin voi jo ensimmäiset siemenet laittaa itämään!


















 Nyt näin talvella, voi hyvällä omallatunnolla laiskotella.

Ottakaamme rennosti!



sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isänpäivänä

Lämpömittari on tänään noussut plussan puolelle ja lämmittämättömällä kuistilla ikkunoihin on muodostunut kosteutta. 






Pääteiltä on sulanut lumet kokonaan ja jalkakäytäville on muodostunut sohjoa. Miellellään saisi olla edelleen lunta, sohjokin on hyväksyttävää,  mutta jäätä en kaipaa. Kuluneella viikolla nimittäin lensin kotiportailla selälleni. Askelmiin oli muodostunut jäätä. Onneksi ei luita murtunut, mutta selkä on ollut iskusta tautisen kipeä. Kyllä harmittaa, kun heti alkutalvesta käy näin! Mutta ehkäpä se juuri onkin niin, että kun on talvi pidemmällä ja on tottunut liukkauteen, niin vahinkoja ei satu niin helposti. Olen kyllä harjoittanut tasapainoani jumppaamalla, eli senkin pitäisi olla kunnossa. Lisäksi omistan nastakengät, mutta ne eivät tietenkään olleen tapaturmahetkellä jalassani. Eihän näin olisi käynyt, jos olisivat olleet!

Sitten vähän iloisempiin asioihin.... Pari viikkoa sitten, paikallinen puutarhamyymälä sulkeutui talveksi tapansa mukaan. Olin viimeisinä päivinä kärppänä paikalla, ostamassa alennettuun hintaan auton takakontin täyteen. Ulos istutettavat olen jo ehtinyt istuttaa ennen lumien tuloa, onneksi. Joitain ruukkukasvejakin tuolla käynnillä hankin. Esimerkiksi punaista skimmiaa, lankaköynnöstä, hebeä ja puuasterin.














Onnea Isänpäivää viettäville

ja

kaikille mukavaa sunnuntai-iltaa!




perjantai 4. marraskuuta 2016

Oravan piilo peittyi lumeen

Etsi kuvasta orava!


Niin hyvin pikku oravainen maastoutuu lehtien joukkoon, sen etsiessä tammenterhoja.


Ja löytyihän sieltä lehtien joukosta syötävää!


Ensilumi satoi keskiviikkona, oravan piilotkin ovat nyt ohuen lumipeitteen alla.


Jasmiinipensaassa ja oravan tammessa on vielä lehtiä.












Talvi taas yllätti, maissinvarretkin jäivät kasvimaalle pönöttämään.




Ihanasti tuo lumi kyllä valaisee. 




Pientä pakkasta on luvattu tästä eteenpäin, joten eiköhän tästä valoisuudesta saa nauttia ainakin vähän aikaa.



Mukavaa talvista viikonloppua!



sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Luonnollisesti ulkona

Meillä ei ole satanut lokakuussa kuin yhtenä päivänä. Kuivat syyskelit innostavat ulkoiluun. Kun oma pihan maisemat alkavat kyllästyttää, voi katsella taivaalle tai lähteä merenrantaan.

Iloinen lintukuoro saa nostamaan katseen ylös. Valtava määrä tilhiä koivuissa. Kun ne pyrähtävät lentoon niitä näyttää olevan satamäärin. Syksyiset "kokoontumisajot" ovat siis menossa.










Merenrannalla iltakävelyllä. Ilma on tyyni ja iltahämärässä valot heijastuvat meren pintaan kauniisti. Kävelytien valojen valaisemat puut ovat kuin kullattuja...










Hyvää sunnuntai-iltaa ja
lokakuun viimeistä viikkoa!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Lokakuinen viikonloppu

Kuluneen viikonlopun lauantai oli ihanan aurinkoinen päivä! Tuuli puuskittain, mutta se ei tahtiani haitannut. Sekalaista puuhastelua pihalla, auringossa istuskelua ja luonnon ihmeellisyyksien ihmettelyä.

Olin ostanut muutaman heinän ja niille sopivia istutuspaikkoja etsiskelin. Kaikki paikata vaan ovat niin harmittavan täynnä! Taas tuli tehtyä se mitä ei pitäisi. Istutanpa tämän nyt tuohon ja siirrän sitten sopivampaan paikkaan!

Tässä Hurmesilkkiheinä, kahdesta muusta heinästä ei tullut otettua kunnollista kuvaa.


Tarkoitus oli laskea Kärsimyskukka alas pergolaa kiipeämästä, mutta se jäikin vain yritykseksi.


Huomasin, että se oli alkanut uudestaan kukkia, jo toistamiseen tänä vuonna. Jätin sen vielä paikoilleen, ehkä sille ei käy vielä huonosti. Kas, kun Kärsimyskukka voi kestää jopa -10 astetta pakkasta!



Viime talvena kylmävaurioita saaneesta Veriluumusta leikkaisin kaikki kuolleet oksat pois. Eipä siihen paljon jäänyt jäljelle. Sen ympärillä kasvaneet Vuorenkilvet siirsin muualle. 


Leikkasin muoviruukusta pohjan pois ja laitoin sen puun rungon ympräille. Täytin ruukun lannoittamattomalla turpeella ja tarkoitus on kietoa vielä puu johonkin paksuun peitteeseen. Eipä sen pitäisi talvella palella!





Vieressä kasvava Siperiankurjenmiekan pehko olisi pitänyt jakaa. Se täytyy jakaa joka vuosi, koska muuten siihen muodostuu tyhjä aukko keskelle. En ryhtynyt jakohommaan nyt, koska ei ole paikkaa mihin jakopalan istuttaisi. Teen sen vasta keväällä.


Sidoin pehkon narulla, jotta pääsin siivoamaan rikkaruohot sen ympäriltä.


Veriluumun ymprille istutin tulppaaneja ja krookuksia. Tänä vuonna kukkasipulihankinnat ovat pysyneet aisoissa, ainakin toistaiseksi.


Epätodelliselta näyttää tämän värinen ja tähän vuodenaikaa kukkivat jaloritarinkannus. Olen kasvattanut niitä siemenestä ja tämä on esimmäinen joka niistä kukkii. Siemenestä kasvatettu Jaloritarinkannus kukkii yleensä vasta toisena kesänä. 


Näistä lehdistä minä niin tykkään, Luhtalemmikki variegatana.


Sain seuraakin iltapäivästä, kun aurinko alkoi enemmän lämmittämään...


Yksinäinen Amiraaliperhonen, kuin muistona kesästä.



Tuurenpihlaja on vaihtanut väriänsä. Hankin sille tänä kesänä kaverin, jotta se tekisi ensi vuonna pihlajanmarjoja. 





Mukavan viikonlopun päätti harmittava ilmiö. Minulla ei ole ollut Bloggerin kanssa yleensä ongelmia, mutta nyt jostain syystä ohjelma on kadottanut oikeasta sivupalkista listat, joissa olivat lukemani blogit. Suututtaa niin vietävästi!
(Muokkaus muutaman tunnin kuluttua: Kannatti manata Bloggeria, nyt listat ovat tulleet taas näkyviin!)

Hyvää alkavaa viikkoa ystäväiset!