Hortoilua

HORTA on kreikkaa ja tarkoittaa kaikkea villiä,
kasviperäistä syötävää!

Minulla oli toukokuun puolivälissä ilo käydä Kotipuutarhalehden järjestämällä Villivihannesten tunnistus, keruu ja käyttö -kurssilla. Kurssi järjestettiin Malmitalossa Helsingissä ja vetäjänä toimi Kirsi Mäkinen.

Vaikka villivihanneskausi on ollut jo toista kuukautta meneillään, valitettavasti ehdin tänne kirjoittamaan tästä vasta nyt  Etupäässä työni ja harrastukseni ovat vieneet kaiken aikani. Ja harrastuksista ajallisesti suurin on tähän aikaan vuodesta, kuinka ollakaan, puutarhaharrastus!  No, mutta asiaan....

Kurssin sisältö

Aloitimme kurssin tuhdilla tietopaketilla ja tutustumalla opettajan keräämiin kasvinäytteisiin yleisimmistä villivihanneksista ja niiden joidenkin myrkyllisiin näköislajeihin. Lisäksi esillä oli alan kirjallisuutta. 

Luento-osuuden jälkeen maastouduimme ulos lähiluontoon etsimään villivihanneksia.

Kasvien keruu

Kasvien paras keruuaika on toukokuu ja kesäkuussa juhannukseen asti. Lehdet kerätään mahdollisimman nuorina ennen kukintaa.  Yrttijuomiin tarkoitetut lehdet poimitaan täysin kehittyneinä ja kukat juuri puhjenneina. Siemenet ja marjat täysin kypsinä.

Pääperiaatteena keräilyssä on, että kerää vain niitä kasveja joita tuntee. Monella kasvilla on ns. näköislajinsa, joista jotkut ovat hyvin myrkyllisiä. Tunnistamisessa harjaantuu, mutta jopa kokenutkin keräilijä voi erehtyä.

Kasvien on syytä olla nuoria, terveitä ja hyväkuntoisia. Viottuneita kasvinosia ei kerätä. Eikä kannata kerätä mm. teiden varsilta (50-100 m etäisyys, vilkkaat tiet 200 m), asutuskeskuksista, saastuttavien teollisuuslaitosten ja lämpökeskusten läheltä. Myöskään lannoitetuilta viljely- ja metsäalueilta sekä torjunta-aineilla käsitellyiltä alueilta ei pidä kerätä korkeiden nitraattipitoisuuksien ja kemikaalijäämien takia. Huussin, navetan tai kompostin luota niin ikään ei pidä kerätä. Myöskään kotipuutarhat eivät välttämättä ole paras paikka kerätä, siinä tapauksessa, jos maata on lannoitettu. Typpilannoitus kun lisää kasvien nitraattipitoisuutta.

Keruusäällä ei ole merkitystä muutoin, kuin kuivattavaksi tarkoitettujen teeainesten keräilyssä. Niiden keräily olisi hyvä tehdä aurinkoisena poutapäivänä.

Suomessa kasvaa noin 30 kasvia joita käytetään ravintona. Jokamiehen oikeuksin saat kerätä luonnosta ilman maanomistajan lupaa (patsi kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet) luonnonyrttejä ja kukkia, mutta kerää vain sen verran kuin tarvitset. Puiden lehdet eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Kasvin esiintymistä ei saa vaarantaa keräämällä sitä liikaa. Kasveja ei saa repiä juurineen ja pieniä kasvustoja ei saa tyhjentää kokonaan lehdistä. Jotkin kasvilajit ovat rauhoitettuja kokonaan tai joissain osin Suomea. Kaupalliseen tai omaa käyttöä suurempaan keruuseen on hyvä pyytää maanomistajalta lupa.

Kerätessä varusteina on hyvä olla ilmava kori tai ämpäri, sakset ja muovi tai näppylähanskat nokkosia varten.

Yleisimmät villivihannekset

Villivihanneksina kerättäviä kasveja

• nokkosen nuoret versot, ennen kukintaa
• voikukan lehdet ja kukkanuput
• vuohenputken nuoret lehdet
• valkopeipin lehdet
• maitohorsman versot, lehdet, kukat ja juuret
• karhunputken lehdet
• poimulehden lehdet
• peltokanankaalin lehdet ja kukat
• puna- ja valkoapilan lehdet ja kukinnot
• vadelman, mustaherukan ja kotipihlajan lehdet
• kamomillasaunion nuoret mykeröt.

Vuohenputken lehdistä kerätään vain nuorimmat, jotka ovat vaaleanvihreät ja suppuiset.

.

Voikukan lehdistä ehytlaitaiset ovat maultaan parhaita.

Voikukan nuppuja voi esim. paistaa pannulla voissa valkosipulin kera. Nam!

Poimulehti

Horsman nuoret versot.

Tietyin rajoituksin voi myös käyttää

• ahomansikan lehdet (allergisille voi olla haittaa)
• kanervan kukat (sisältää parkkiaineita ja arbutiinia)
• kotikatajan marjat ja nuoret versot (ei munuaisvikaisille eikä raskaanaoleville)
• kuusenkerkät (allergia tai jotkin muut sairaudet voivat olla esteenä käytölle)
• mesiangervon kukat ja lehdet (voi saada allergisia oireita, varsinkin jatkuvaa käyttöä vältettävä)
• mustikan lehdet (eivät sovi munuaistautisille, lisäksi alentavat veren sokeripitoisuutta)
• peltokortteen nuoret versot (suurina annoksina haitallinen, virtsaneritystä lisäävä, ei sovi munuaistautisille)
• puolukan lehdet (sisältää arbutiinia, vain tilapäiseen käyttöön)
• siankärsämön kukinnot ja lehdet (voi aiheuttaa huimausta, pääsärkyä, ihottumaa).

Mesiangervo

Peltokorte, tosin kuvassa olevat kasvit eivät ole  enää nuoria versoja, 

Kasvien käyttö

Kasvista riippuen niitä voi käytää salaateissa, haudejuomina, tuoremehuina, vihanneksena, vihersilppuna, viherjauheena, kahvinkorvikkeena ja siemeninä.

Kasveja voi joko kuivattaa, hiostaa tai käyttää vihersilppuna. Joitakin voi myös pakastaa.

Kuivattua nokkosta.

 Kirjallisuutta

Kannattaa tutustua alan kirjallisuuteen. Tässä muutama, kurssilla esillä ollut esimerkki.

Tietämys villivihanneksista lisääntyy tietysti koko ajan. Näistäkin kirjoista kahdessa (Rautavaara ja Lehtonen) on osin vanhentunutta tietoa. Niissä mainitut jotkut kasvit, ovat tänä päivänä luokiteltu myrkyllisiksi.

Mukavaa loppuviikkoa!

Kuka haluaisi asua omenapuussa?

Minä ainakin haluaisin asua tässä omenapuussa tällä hetkellä. Kyseessä on toinen koristeomenapuistamme, joiden vuoro on nyt esiintyä juhlapuvussaan.

Kyllä siellä puussa oikeasti joku asuukin.

Talitinttipariskunta on ahkerasti rakennellut pönttöön pesää ja luulen, että nyt on hautomisvaihe jo menossa.

Pihasyreenikin kukkii! Enpä muista kesää, milloin se olisi aiemmin kukkinut yhtäaikaa omenapuiden kanssa.

Tulppaaneista tässä esiteltäköön Triumf....

....ja Boston. Vierellänsä särkynytsydän Alba.

Keltakotakuusamakin on juuri nyt parhaimmillaan. Se kasvaa köynnöskaaren vieressä.... 

... ja kaaressa taas kukkii alppikärhö.

Tänään satoi muutama milli vettä. Olisi saanut sataa enemmänkin, niin on puutarhassa nyt kuivaa! Tosin enpä toivo kuitenkaan sellaisia määriä, kuin satoi jossain paikoin Suomessa tänään, Jopa 50 millimetriä yhdessä päivässä. Se on kyllä hurja määrä!

Nautitaan Suomen keväästä ja kesästä, satoi tai paistoi!

PS. Edellisen postauksen omenapuuvanhus ja blogisti kiittävät kaikkia mieltä kohottavista kommenteistanne !

Kukkahattaraa

Onnettomien kesien jälkeen omenapuissa on nyt upea kukkapaljous. Kahtena edellisenä kesänä puut valtasi inhottava omenankehrääjäkoi. Lehdet syötiin ja kukinta kärsi, mutta satoon koin ei pitäisi vaikuttaa. Koin ansiota tai ei, satoa ei viime kesänä tullut juuri lainkaan.

Nyt tietysti toivoisi pölyttäjien löytävän omenakukat, mutta missä ne oikein luuraavat? Eipä niitä ole tänäänkään näkynyt! Alkukesän kimalaiskuningattaretkin taitavat olla jo pesissään maan alla.

Toiveikasta uutta viikkoa!

Ansaittu tauko

Tulipa sopivasti sadepäivä. Hyvä tilaisuus päivittää blogiani ja lepuuttaa samalla selkääni.

Takana onkin ollut viikon "talviloma" ja jokapäiväinen ahkeroiminen pihamaalla. Heh, heh, mikä ihmeen talviloma toukokuussa? Kesälomalta tämä on säiden puolesta tuntunut. Mutta tuolla nimellä työpaikallani nimitetään viime vuodelta jäänyttä lomaa, joka jää kesäloman jälkeen käyttämättä ja se pidetään ennen seuraavaa kesälomakautta.

Pihamaalla alkoi myös olla rutikuivaa, kiitos parin viikon aurinkoisen jakson. Sateesta kasvu saa uutta puhtia ja pölyt huuhtoutuvat pois. Se hyvä puoli sateesta on myös ollut, että kotilot ovat lähteneet liikkeelle. Niitä on nimittäin tänään ollut helppo kerätä. Olen keränny likimain 100 kappaletta! Enpä olisi uskonut, että niitä on näin hurjasti. Hyvinpä ovat pysyneet piilossa. Kunhan sade lakkaa ja maa kuivahtaa, niin ryhdyn taistoon ripottelemalla etanasyöttejä.

Minä niin pidän kuunliljoista tässä kasvuvaiheessaan, kun ne ovat "aasinkorvilla".

Seuraavaksi varsinainen kuvamaraton tämän viikon varrelta. Toivottavasti pysytte mukana.

Ensimmäiset tupsulaventelit korissa. Hyvin ne ovat kestäneet pari hallayötä.

Yhdessä viihtyvät: helmihyasintti ja kevätkaihonkukka.

Rotkolemmikin kukkavanat kohoavat korkeina.

Kimalaisten onneksi Kriikunatkin ehtivät jo kukkaan. Paljon on nälkäisiä kimalaisia lennellyt, mutta vähänlaisesti on niille sopivia kukkia ollut tähän aikaan. Myös kaaliperhosia on näkynyt ja yksi nokkosperhonen.

Keväinen vaaleanvihreä on niin kaunista. Tässä Siperiankurjenmiekat alkuasetelmissaan.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, äitienpäiväksi saamani kellokukkainen uutuus. Lajikkeesta en tiedä, mutta nimikyltissä luki "Marry me". Ihan varmasti tämä kävisi vaikka morsiuskimpusta!

Ja vielä kiitokset kommenteistanne edelliseen postaukseen. Ilahduin niistä jokaisesta!

Leppoisaa lauantai-iltaa ja sunnuntaita!