Kukkia ja alkuja tammikuussa

Puutarhapäiväkirja 23.1.2020

☆ Jouluruusut ☆

☆ Tulppaanit ☆

☆ Palavarakkaus ☆

☆ Krookukset ☆

☆ Raparperi ☆

Tätä blogia olen pitänyt kahdeksan vuotta ja tuona aikana en ole aiemmin tammikuussa tällaisia kuvia ottanut. Terminen talvi ei ole Etelä-Suomessa vielä alkanut. Mitä sitten jos tuleekin kunnon pakkaset? Ehkä silloin pitää ryhtyä suojaustoimiin. 

Mukavaa tulevaa viikonloppua!

Kirsikankukkia ja kevään merkkejä

Viime tiistaina oli satanut yöllä pari senttiä uutta lunta. Sinä aamuna Kirsikka-bonsaipuu pääsi ulos kuvattavaksi. Aika epätodellinen näky, kirsikankukat lumisessa maisemassa. 

Tuo aamulla satanut lumi suli samantien pois ja muutenkin alkavat melkein kaikki vanhatkin lumet jo olla tipotiessään. Pari penkkiä olen jo päässyt siistimään. 

Ensimmäisestä penkistä kuvat ennen ja jälkeen aherruksen:

Penkeistä kurkistavat jo ensimmäiset kevätkukkija.

Myös raparperin alkuja on alkanut näkyä.

Ei mene kauaakaan, kun onnenpensas avaa silmunsa.

Ihanaa kun kevät etenee!

Lumensulatusta

Vesisateet ovat siitä kivoja, että ne sulattavat lumet! Näin pihalla alkaa näkyä kauan kaivattuja "ystäviä".

Kuten Viisauden sanakirjassa sanotaan:

Kevätsade kasvattaa, syyssade kuolettaa!

 

Kultasahramit

Pionit

Särkynytsydän

  

Tulppaanit

  

Timjami

  

Syreeni

 

Rönsyansikka

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

t. Tarja

 

Kasvun ihmeitä

Kuukausi sitten kylvämäni värinokkoset, eli isokirjopeipit, kasvavat tosi hitaasti. Pienestä koostaan huolimatta, niissä on ihan selvästi alkanut näkyä värikirjoa! Ylemmässä kuvassa ovat lajikkeet Limeligt ja Palisandra, alemmassa Rainbow Mixed.

Hidaskasvuisiksi ei voi moittia tomaatteja, paprikoita ja tarhaorvokkeja. Venähtäneet tomaatit olen koulinut ja istuttanut syvemmälle. Muuten ne hujopit huojuisivat jo parinkymmenen sentin korkuisina.

Talven aikana ränsistyneissä, Käenkaaleissa eli onnenapiloissa, on alkanut lehtien määrä selvästi lisääntyä. Vihreässä yksilössä on jopa pari kukkavanaa. Sen kukat ovat valkoiset, kun taas punertavalehtisen kukat, joita ei vielä nyt näy, ovat hennon violetit.

Kevätkukkijoita ei ehkä tulla näkemään pihalla kuin vasta joskus pääsiäisen jälkeen.... 
On vain niin paljon lunta, lunta....  Viime keväänä oli toisin. Maaliskuun lopussa kultasahramit olivat näin pitkällä.

Tätä kirjoittaessani tuli mieleen, että en ole katsastanut pihalla yhtä paikkaa talon kivijalan vierestä. Kohtaa, josta lumi sulaa ensimmäiseksi ja josta yleensä tulppaanit aikaisin nousevat. Ja niin kävin, kuin salapoliisi konsanaan, fikkarin kanssa tarkistamassa ja 
HEI MITÄ SIELLÄ NÄKYIKÄÄN... Sieltähän ne tulppaanit selvästi pilkistävät :).

 

Pääsiäiseen on pari viikkoa. Siinä ajassa, toivon mukaan, on tapahtunut lisää kasvun ihmeitä!

Hyvää lauantai-illan jatkoa ja vielä parempaa sunnuntaita!
Tervetuloa uudet lukijat, Tiina ja ReinoJ seuraamme :) 

t. Tarja