Käyskentelen metsässä ja mietin viime päivien tapahtumia. Äskettäin tapahtunut veljeni äkillinen kuolema on pakottanut kohtaamaan ja ajattelemaan omaa kuolevaisuuttani.
Myös tunne siitä, että aivan kuin osa itseäni puuttuuisi tällä hetkellä. Jatkan kuitenkin matkaa ja yritän koota itseni.
Goethen ajatuksin:
Älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi. Iloitse siitä, että se on ollut.
