Käyskentelen metsässä ja mietin viime päivien tapahtumia. Äskettäin tapahtunut veljeni äkillinen kuolema on pakottanut kohtaamaan ja ajattelemaan omaa kuolevaisuuttani.
Myös tunne siitä, että aivan kuin osa itseäni puuttuuisi tällä hetkellä. Jatkan kuitenkin matkaa ja yritän koota itseni.
Goethen ajatuksin:
Älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi. Iloitse siitä, että se on ollut.
Kaunista on.
VastaaPoistaLuonnonossa käveleminen rauhoittaa ja pyhdistaa ajatuksia ja antaa voimaa.
Otan osaa suruusi. Ystävän menettämin on aina sydäntä riipaisevaa ja koskettavaa. ♥
Osanotto! Erityisen raskasta juuri näin joulun alla.
VastaaPoistaVoimia. Yritähän jaksella. Hyvää joulua kaikesta huolimatta.
VastaaPoistaOsanotto ja jaksamisia :) Liisa
VastaaPoistaOsanottoni. Veljen kuolema on käsittämätön ja raskas asia, kohtasin sen muutama vuosi sitten minäkin. Olet löytänyt parhaan mahdollisen mietiskelypaikan.
VastaaPoistaOlen pahoillani veljesi kuoleman johdosta. Nuo Goethen sanat ovat minuakin lohduttaneet surussani.
VastaaPoistaOtan osaa. Metsästä saa ihmeesti voimaa surun ja alakulon hetkellä.
VastaaPoistaVoimia sinulle ! ! !
VastaaPoistaOsanottoni.
VastaaPoista<3
VastaaPoista