perjantai 19. joulukuuta 2014

Veljeni

Metsässä on tähän aikaan kaunista. Kun ei ole vielä lunta, niin tuo metsän "vihreä kulta", eli sammal, tulee kauniisti esiin.





Käyskentelen metsässä ja mietin viime päivien tapahtumia. Äskettäin tapahtunut veljeni äkillinen kuolema on pakottanut kohtaamaan ja ajattelemaan omaa kuolevaisuuttani.



Myös tunne siitä, että aivan kuin osa itseäni puuttuuisi tällä hetkellä. Jatkan kuitenkin matkaa ja yritän koota itseni.

Goethen ajatuksin:

Älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi. Iloitse siitä, että se on ollut. 


11 kommenttia:

  1. Kaunista on.
    Luonnonossa käveleminen rauhoittaa ja pyhdistaa ajatuksia ja antaa voimaa.
    Otan osaa suruusi. Ystävän menettämin on aina sydäntä riipaisevaa ja koskettavaa. ♥

    VastaaPoista
  2. Osanotto! Erityisen raskasta juuri näin joulun alla.

    VastaaPoista
  3. Voimia. Yritähän jaksella. Hyvää joulua kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  4. Metsä lohduttaa. Se on minun kirkkoni, siellä mieli lepää ja sielu voimaantuu.
    Osanotot veljesi kuoleman johdosta.

    Itse en ole menettänyt sisaruksia mutta silti Varpunen jouluaamuna on minulle rakkain joululaulu.

    VastaaPoista
  5. Osanottoni. Veljen kuolema on käsittämätön ja raskas asia, kohtasin sen muutama vuosi sitten minäkin. Olet löytänyt parhaan mahdollisen mietiskelypaikan.

    VastaaPoista
  6. Olen pahoillani veljesi kuoleman johdosta. Nuo Goethen sanat ovat minuakin lohduttaneet surussani.

    VastaaPoista
  7. Otan osaa. Metsästä saa ihmeesti voimaa surun ja alakulon hetkellä.

    VastaaPoista

Ilahduta viestilläsi!