sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kirkasta vettä

Monta vuotta unelmoin pihalle laitettavasti altaasta. Mielessäni välkkyivät kuvat kirkasvetisestä uima-altaasta, jossa veden pintaan heijastuu sininen taivas ja muutama pilvenhattara. No, uima-allasta ei pihallemme kuitenkaan tullut, vaan neljä vuotta sitten lähdin mielikuvani kanssa valmiita piha-altaita myyvään kauppaan. Päädyin hankintareissulla siniseen muovialtaaseen, koska edelleen unelmani ohjaamana, halusin altaan veden näyttävän siniseltä ja kirkkaalta.



Altaalle kaivettiin käsipelillä maahan kuoppa, joka oli vain puolet altaan korkeudesta. Näin allas jäi sen verran ylös maanpinnasta, että altaan ympärille saatiin tehtyä kohollaan oleva istutusalue. Altaan alle ja ympärille asennettiin hiekkaa, suodantinkangas väliin ja sen jälkeen vasta multaa ympärille. Istutusalue reunustettiin valmiilla 30 cm korkealla puureunanauhalla. Koska istutusalue on aika iso, ei siihen ollut heti istuttaa tarvittavaa määrää kasveja. Kasveja olen pikku hiljaa lisännyt ja toki joitakin olen jo joutunut vaihtamaankin. Allasalue on hyvin aurinkoinen paikka, joten se on tuonut rajoituksia kasvien suhteen. Altaan reunalle piti heti alussa istuttaa pari puuta ja kookkaita kasveja varjoa tuomaan. Koska totuus on, että mitä enemmän aurinkoa sitä runsaammin levää muodostuu.

Onneksi kuitenkin levää altaaseen kertyy kesän aikana vain vähän. Tästä pitää huolen pohjalle levitetty kerros allassubstraattia, joka estää levän muodostusta ja se myös sitoo likaa sekä pölyä. Tänä kesänä vaihdoin substraatin uuteen, edellinen substraatti toimi kolme kesää. Substraatti on vaaraton kasveille ja eläimille. Reunoja ja pohjaa koristaa myös vaaleat koristekivet.

Talveksi tyhjennän ja pesen altaan kunnolla. Olen huomannut, että pesu on hyvä tehdä jo syksyllä, koska muuten lika saattaa piintyä talven aikana reunoihin. Peitän altaan talveksi vesivanerisilla, altaan muotoiseksi sahatuilla levyillä. Levyt eivät ole niin tiiviit, etteikö sinne pääsisi talven aikana lainkaan kertymään vettä. Pienen kertyneen vesimäärän poistan keväällä. Samoin keväällä pesen vielä altaan uudestaan kevyesti. Sen jälkeen altaaseen substraatti ja pestyt koristekivet. Siitä se kesä meillä alkaa!

Monen mielestä sininen allas ei ole kovin luonnollinen. Ehkä värinsä vuoksi näyttää enemmänkin lasten uima-altaalta. Itse olen sitä mieltä, että muovialtaasta, oli se sitten minkä värinen tahansa, ei saa oikein luonnollisen näköistä. Toki poikkeuksiakin varmaan löytyy! Altaan reunanhan voisi peittää, mutta ainakaan vielä en ole keksinyt siihen silmää miellyttävää ratkaisua. Näin ollen reuna saa näkyä. Yleensä ottaen, ehkä luonnollisimman lopputuloksen saisi käyttämällä allasmuovia, sen reunat kun on helpompi maisemoida.

Luonnollinen tai ei, suihkulähdepumpun kierrättämää kirkasta vettä on mukavaa katsella ja seurata lintuja, kun ne käyvät peseytymässä allaskourussa!












Allasalueella kukkivat laukkaneilikka, lehtolaukka (ostrowskianum) ja posliinirikko.




Mukavaa heinäkuuta ja hyvää lomaa lomalaisille!


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Yhdessä


Näitä seuraavia kuvia katsellessa voisi laulaa: ♫♬ Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain ♫♬. 
Sillä näiden kasvien rinnakkain elosta olen tosi iloinen, niin hyvin ne minusta sopivat yhteen.


Patjarikko ja valkoinen sammalleimu.




Tellima ja morsiusleinikki.



Puna- ja valkokukkainen Hopeatäpläpeippi sekä kuunliljat.



Helmipensas ja Siperiankurjenmiekka.




Siperiankurjenmiekassa on paljon vielä kukkia nupullaan, mutta nyt jo hyvin sävyt luovat kontrastia.




Punakukkainen Hopeatäpläpeippi sopii myös lemmikkien sekaan.




Myöskin kasvien lehtien muodoilla ja väreillä voi luoda onnistuneita yhdistelmiä. Aihetta olen pohtinut vanhassa postauksessani Paras lehtiyhdistelmä.

Oletko sinä mieltynyt tiettyjen kasvien yhdessäoloon? 

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kukkivia pensaita


Keltakotakuusama kaariportin pielessä.








Mosaiikkirengaan vieressä Alppiruusut Yakushimanum.






Köynnösritilää vasten Alppiruusu Mikkeli.






Metsäpohjan istutuksessa Alppiruusu Nova Zembla.






Alapihalla Puistoalppiruusu.






Alppiruusun taustalla kukkiin tulppaaneja. Ihan vahingossa olen istuttanut sinne,
melkein saman sävyisiä kuin alppiruusu!






Aidanteena vaalean sinivioletti Pihasyreeni.




Orapihlaja-aidan vieressä ihana palleroinen Lumipalloheisi,
joka on onneksi tänä kesänä välttynyt kirvoilta.




Meille on luvattu runsaita sateita ja kovaa tuulta lähipäivinä, siitä huolimatta toivotan:

Kesäistä viikkoa!


torstai 1. kesäkuuta 2017

Odotettu tulppaanien esiinmarssi


Tulppaanien tarina 

Nykyisten tulppaanien kantamuodot ovat kotoisin Turkista Himalajalle ulottuvalta vyöhykkeeltä. Keski-Aasiassa kasvaa luonnonvaraisena noin sata villiä tulppaanilajia. Tulppaanien kaupallinen kasvatus alkoi noin tuhat vuotta sitten osmanien valtakunnassa, nykyisen Turkin alueella.

Ylellisyyden symbolista kaiken kansan iloksi

Tulppaanit valloittivat Euroopan ja Hollannin 1500-luvulla ja harvinaisimmista sipuleista oltiin valmiita maksamaan huomattavia summia.  Tulppaanikaupan kiihtyessä markkinat ylikuumenivat. Hurjimmillaan yksittäisestä, harvinaisesta sipulista oltiin valmiita maksamaan summa, joka vastasi usean kivitalon arvoa. Sipulikauppa  oli kiihkeimmillään Hollannissa vuosina 1636-1637, jolloin ”tulppaanimania” johti talouskuplan puhkeamiseen. Tulppaani siis aiheutti maailman ensimmäisen pörssiromahduksen.
(Teksit lainattu netistä.)


🍥🍥🍥

Kumma juttu, kun ei oikein tarkkaan muista mitä tuli syksyllä istuttaneeksi, saati muistaisi tulppaanien nimiä. Niinpä yllätyksiä on ollut tänäkin keväänä!