Inspiroiva puutarhablogi

Sain ilokseni jo aikoja sitten inspiroiva puutarhablogi -tunnustuksen Annulta, Pientä piharemonttia -blogin omistajalta ja Puutarhakaaos -blogin Cosmokselta. Nyt kun aloitin parin viikon loman, on loman kunniaksi aika vastata haasteeseen.

Tunnustukseen kuuluu kolme kysymystä:

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein 

    lempikasvisi?

3. Mikä on puutarhafilosofiasi.

1.  Olen elämäni aikana suurimmaksi osaksi asustellut kaupungissa kerrostalossa. Muutettuani vanhempieni kodista pois alkoi "peukaloni pikku hiljaa vihertää". Huonekasvit olivat ensin ja myöhemmin kun pääsin asuntoon jossa oli parveke tulivat kuvaan mukaan myös kesäkukat. Vaikka siihen aikaan oli mahdollista olla kesäisin sukulaisten kesämökeillä, en päässyt tutustumaan puutarha-asioihin. Mökkitontit kun eivät olleet omia plänttejäni joissa olisin saanut toteuttaa itseäni omalla tavallani.

Puutarhainnostus sai jalansijaa vasta kun hankimme vanhan omakotitalon. Silloin elettiin 2000-luvun alkua. Talossa asuttiin ja elettiin remontin keskellä. Remonttia kesti useamman vuoden. Tuolloin piha sai olla sellainen mikä oli. Pihalta löytyi koivua, vaahteraa, tammea ym. luonnon puita. Ylikasvaneita omenapuita, ränsistyneitä kriikunanpuita, marjapensaita, nurmmikkoa, orapihlaja-aita ja syreeniä. Pensaita oli muutamia siellä täällä, esim. jasminke, joka on nyt kasvanut turhankin isoksi (6 m). Perennoja tai kukkivaa kasvia ei ollut kuin jokunen hassu, mustialan ruusu, pioni ja joitain tulppaaneja. Kun sitten talon remontista alkoi jäädä aikaa innostuin seuraamaan telkusta kaikkia mahdollisia puutarhaohjelmia. Alan kirjat ja lehdet kuluivat myös käsissäni. Puutarha-aiheiset nettisivut tulivat tutuiksi ja luentoja kävin kuuntelemassa aina kun niitä oli lähistöllä tarjolla. Kaiken päälle kun vielä kävin pihasuunnittelukurssin, alkoi tuntua, että uskallan ryhtyä isompiinkin muutoksiin pihalla.

Kriikunapuut tuottavat satoa edelleen.

Sillä tiellä tässä sitten ollaan edelleen. Tämä kolme vuotta on ollut innostavaa ja mukavaa aikaa kun koko ajan oppii kuitenkin uutta. Tykkään kun saan kaivaa omin käsin, en halua kaivureita avukseni. Kaivurilla tietysti saisi kerralla vaikka kaikki maat vaihdettua ja tuotua kuorma-autolla uutta maata tilalle. Haluan luoda omaa persoonallista pihaani, en toteuttaa toisen suunnittelemaa. Ehkä sitten joskus vanhempana ehdin istua pihalla ja ihmetellä, että mitä kaikkea on tullut tehdyksi omin käsin!

Blogi-innostus heräsi pikkuhiljaa noin vuosi sitten. Ryhdyin seuraamaan ensin Min Eden -blogia, joka on täynnä ihastuttavia kuvia. Olin räpsinyt valkokuvia pihalla ja mietin, että kuinka kiva olisi esitellä niitä muillekin. Näin mielessäni miltä blogini piti näyttää, koska visuaalinen suunnittelu on minulle tuttua työssäni. Vihdoin jouluna 2011 koitti blogini valmistumispäivä. Tyttäreni, joka taitaa www-sivun suunnittelun teki tämän minulle joululahjaksi :)

2.  Ihmeellisin kasvi on pioni, jos kuvaan yhtä lempikasviani. Tuo pioni oli pihalla jo tänne muuttaessamme. Se on aina joka kesä yhtä kaunis ja isokukkainen. Muistan ainoastaan yhden kesän jolloin ihmettelin mikä sitä vaivaa. Nuput eivät auenneet vaan ne ruskistuivat ja kuivuivat pois. Myöhemmin sitten selvisi mistä tämä johtui. Meillä oli kevättalven ollut hoidossa pari koiraa, jotka kävivät pissimässä kukkapenkissä pionin kohdalla. Pioni ei siitä lannoitteesta tainnut tykätä :) 

    

Kyseinen pioni on joko Sarah Bernhardt tai Karl Rosenfield.

3.   "Palanen kerrallaan" - kaiken ei tarvitse olla heti valmista. Arvostan puutarhasuunnittelun ammattilaisia, mutta teen mielläni suunnitelmatkin itse. Yritän hyödyntää kaiken pihalla jo olevan tai käytän kierrätettyjä materiaaleja. Luomuviljely ja oma kompostimulta ovat minun juttuni. Eläimet ovat tervetulleita pihalle. Pikkulintujen lisäksi pihalla pesii harakkapariskunta joka kevät. Jasminke on niiden pesiä täynnä, harakka kun ei kai pesi kahta kertaa samaan risukasaan. Rusakot tietysti temmeltävät liikaakin ja pari omenapuun alkua on jo edellisen talven jäljiltä menetetty.