keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Puun päivänä 💚


Puun päivä on vuosipäivä, jolloin kehotetaan istuttamaan puita. Suomessa puun päivä on 27. syyskuuta Vesan päivänä. Päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen ja suojeluun. Useissa muissa maissa puunistutuspäivää vietetään maaliskuun puolivälissä.

Puun päivää voi myös viettää valitsemalla kaunein tai merkityksellisin puu. Koska minulla ei ole puuta istuttaa, tuo sopii minulle päivän teemaksi. Olisin voinut valita pihan 50-vuotiaan tammen tai valtavan kokoisen vaahteran, vanhat puut kun merkitsevät minulle paljon ja ne kertovat omaa tarinaansa. Valitsen kuitenkin puun mikä on tällä hetkellä kaunis ruskapuvussaan ja sillä on muutakin merkitystä. Tuo puu on rusokirsikka, joka kasvaa "huvikummuksi" nimetyllä alueella. Rusokirsikan taimen sain viisi vuotta sitten lahjaksi siipaltani. Rusokirsikasta on silmän iloa keväällä kukkivana ja syksyllä ruska-aikaan.

Koska puut voivat elää ilman ihmistä, mutta ihminen ei voi elää ilman puita, toivotan menestystä niin isutetuille puille kuin luonnonmetsille. Puiden tärkeyttä korostaakseni keksin tehdä aiheesta haasteen.

Haastan kolme blogiystävää kertomaan itselleen merkityksellisestä tai kauniista puusta.
Haasteen saavat: 
Kerro kirjoituksessasi kuka sinut haastoi ja laita haaste kiertämään kolmelle tai useammalle bloggaajalle.

Toivon haasteen innostavan ja näin tekevän tunnetuksi monia puita 🌳!
Myös kuka tahansa voi halutessaan ottaa tämän haasteen vastaan 🌲💚.







perjantai 22. syyskuuta 2017

Kirjailijaperheen kodissa ja puutarhassa


Elokuisena viikonloppuna tehty visiitti Porvooseen sisälsi muutakin, kuin vanhan Porvoon sokkeloisilla kaduilla ja kujilla kuljeskelua. Ensimmäistä kertaa tuli nimittäin poikettua Runebergin kotimuseossa ja siihen kuuluvassa Fredrikan puutarhassa.


Porvoon vanhaa kaupunkia






Runebergin kotimuseo ja puutarha

Runebergin perhe asui kolmessa eri osoitteessa Porvoossa, ennen kuin perhe vaurastui tarpeeksi voidakseen ostaa perheelle ison talon uudesta Empire-kaupungin osasta. Tämä Runebergien kotitalo ruutuikkunoineen ja luonnonkivestä tehtyne kivijalkoineen on entisöitynä kotimuseona.




Portaikon edustalle oli sijoitettu isoja ruukkuja näyttävine kasveineen. 





Talon kivijalan vieressä vanhoista ikkunoista tehty lämpölava.




Sisällä ainutlaatuinen tunnelma syntyy mm. perheelle kuuluneista huonekaluista, taideteoksista, astioista ja vanhoista huonekasveista. 

1800-luvun puolivälissä Suomessa heräsi suuri kiinnostus myös huonekasveihin ja niin kutsuttujen ikkunapuutarhojen perustamiseen. Fredrikan ikkunapuutarhat olivat kaupungin komeimpia. Kodissa on säilynyt myös huomattava kokoelma Fredrikan kasvien pistokkaista aina uudistettuja, nyt jo sangen harvinaisia 1800-luvun huonekasveja.
















Kesäkaudella pihalla pääsee tutustumaan talon huolella entistettyyn hyöty- ja kukkapuutarhaan.






Kun Runebergit muuttivat taloon 1852, oli puutarha jo osin perustettu. Perhe oli suuri, ja puutarha palvelikin alkuun enimmäkseen hyötypuutarhana. Fredrika muun muassa istutti jokaiselle pojalleen nimikko-omenapuun. Myöhemmin koristekasvit saivat entistä enemmän tilaa puutarhassa.




Fredrika rakasti sekä kauneutta että puutarhanhoitoa. Hän oli jo eläessään tunnettu ja arvostettu puutarhaharrastaja, jolla oli monia kontakteja aikansa muihin puutarhaharrastajiin. Lisäksi hän kävi laajaa kirjeenvaihtoa. Fredrika tilasi ystävineen siemeniä ja kasveja koti- ja ulkomaita.




Fredrikan suunnittelema ja hoitama pihapuutarha on säilynyt pitkälti vanhassa asussaan, ja sen lajien kirjo on yhä runsas. Nyt hyöty- ja koristekasvit kasvavat puutarhassa rinta rinnan kauniisti ryhmiteltyinä. Runsaaseen lajistoon kuuluu muun muassa vanhoja ruusuja, pioneja, heliotroppeja ja liljoja sekä omena- ja päärynäpuita sekä marjapensaita. Mainittakoon vielä syreenimaja ja aviomiehensä lempikukka kielo. Puutarha on yksi Suomen parhaiten säilyneitä historiallisia kaupunkipuutarhoja.






Museon pihapiiriin kuuluvat piharakennukset, jonka leikkipaikassa lapset voivat kesällä viettää aikaa entisaikojen puuhien parissa.






Kotimuseosta löytyy enemmän tietoa täältä, josta myös olen tekstiä lainannut:


Viikonloppuna on tiedossa puutarhan syystöitä, toivottavasti säät suosivat.

Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Valkoista, punaista ja vihreää


Pallohortensian pensaista riittää leikata maljakkoonkin. Oksia kannattaa ottaa talteen myös vähän myöhemminkin, kun kukinnot ovat vihertyneet. Silloin ne kuivahtavat ilman vettä nätisti maljakossa.





Pienestä takapihan metsästä keräsin ensimmäisen puolukkasadon. Kuvittelin, että kunhan kourallinen löytyisi puolukoita, niin hyvä olisi. Mutta hih, keräys tuottikin peräti puolilitraa! Muutama mustikkakin on joukossa, koska niiden varpuja myös kasvaa vähän. Aika näyttää kumpi valtaa enemmän alaa, puolukka vai mustikka. Metsänpohja-alue perustettiin vasta viime vuonna, jos haluat lukea siitä enemmän, niin klikkaa TÄNNE.






Viime postauksen kommenteissa Lezzie kyseli kuvan kurkkulajikkeesta. Lajike on Passandra. Kirjoitan tähän kokemuksia kasvattamistani eri kurkkulajikkeista.


Passandra -kasvihuonekurkkua olen kasvattanut monena kesänä. Se on erittäin satoinen ja sopivan kokoinen lajike. Kurkut kasvavat n. 15 cm pituisiksi ja koskaan niihin ei ole tullut mitään tautia. Makoisan makuinen, eikä koskaan kitkerä, jos kurkut vaan kerää vihreinä ennen niiden kellastumista. Itsepölyttyvä. Suosittelen!








Dasher -kurkkua kasvatin yhtenä kesänä. Kurkku periaatteessa sopii avomaalle kasvatettavaksi, mutta hyvin sen kasvatus sujui kasvihuoneessakin. Kurkut kasvavat n. 15 cm pituisiksi ja piikikkäiksi. Piikit lähtevät hankaamalla pois. Kurkun kuori on aika paksu, jonka takia en siitä oikein pitänyt, vaikka maku olikin ihan kelvollinen. Itsepölyttyvä ja ei tullut tauteja.







Iznik -minikurkkua kasvatin myös yhden kesän. Kurkun pituus n. 10 cm. Maku on hyvä, jos kurkut kerää tarpeeksi pieninä. Satoa tuli vähän liikaakin, näin kurkut pääsivät kasvamaan liian isoiksi ja muuttuivat vetisiksi ja kitkeriksi. Lajike pölyttyy itse, eikä siihen tullut tauteja.










Syksyisen mukavaa alkavaa viikkoa!



torstai 7. syyskuuta 2017

Onni on itsekasvatettu


Mikä onni onkaan käydä aamulla kasvihuoneesta hakemassa aamiaispöytään tuore kurkku, tomaatteja tai paprikaa. Niinä aamuina kaikki kasvihuoneviljelyn eteen tehty työ unohtuu. Tai voiko sitä nyt työksi kutsua. Eihän tätä ole pakko tehdä, vaan ihan vapaaehtoisesta harrastusmuotoisesta viljelystä on kyse.

Kuuden neliön kennolevyinen kasvihuone on riittänyt vallan hyvin tähän viljelyharrastukseen. Olisihan se ihanaa omistaa iso kaunis lasinen kasvihuone, mutta tulisiko siellä viljeltyä vai kävisikö niin, että kauneuden kaipuussani somistaisin ja sisustaisin sen niin, ettei siellä kurkut ja tomaatit mahtuisi kiipeilemään. Mene ja tiedä...

Takuuvarma kasvihuonekurkku on tuottanut satoa jo reilut kaksi kuukautta.

  


Tomaatteja on saanut napsia kuukauden päivät.



Paprikoiden kypsyminen on taas ollut hitaampaa, niin kuin joka vuosi aiemminkin. Paria oranssiposkista paprikaa on päästy vasta maistelemaan.



Joka vuosi tulee kokeiltua jotain uutta. Nyt ovat kokeilussa ananaskirsikat.



Kukkia on runsaasti ja jokunen hedelmän alkukin. Saapi nähdä ehtivätkö kypsyä kirsikoiksi asti!




Mahtuu kasvihuoneeseen vähän kukkiakin. Mustanmerenruusua ja pelargoniaa.






Maistuvaa syyskuuta!




sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Kaikenlaista ruukuissa


Suosin mm. heiniä, liljapuita ja murattia ruukuissa. Näitä ruukkuja olen pitänyt oleskelupihallamme. Nämä eivät vie liikaa huomiota puutarhalta ja sen kukkivilta kasveilta.





Oliivipuu



Toisella puolella taloa, pääsisäänkäynnillä on ollut enemmän väriä, koska siellä ei ole niin paljon istutettuna kukkivia kasveja.

Ensin kesän portailla olivat neilikat ja niiden kaverina tummanpunainen hortensia. Niistä en harmikseni ollut muistanut ottaa kuvia. Nyt syyskuun koittaessa kesän kukkaset saivat lähteä ja tilalle tuli hiukan jo syksyisempää väriä. Keijunkukkia ja niiden väriin sopiva hortensia. Keijunkukat istutan puutarhaan syksymmällä.




Samaisessa portaikossa on roikkunut kesän amppelibegonia. Se kukkii edelleen niin iloisesti, että se sai vielä jäädä paikoillensa.




Keväällä tuli tietenkin orvokki-istutuksia laitettua useampia. Kulunut kesä taisi olla varsinainen orvokkien kesä. Yksi istutuksista kun on kukkinut keväästä asti ja kukkii edelleen, eikä sitä ole edes leikattu.




Mukavaa syyskuun ensimmäistä sunnuntaita!