Ansaittu tauko

Tulipa sopivasti sadepäivä. Hyvä tilaisuus päivittää blogiani ja lepuuttaa samalla selkääni.

Takana onkin ollut viikon "talviloma" ja jokapäiväinen ahkeroiminen pihamaalla. Heh, heh, mikä ihmeen talviloma toukokuussa? Kesälomalta tämä on säiden puolesta tuntunut. Mutta tuolla nimellä työpaikallani nimitetään viime vuodelta jäänyttä lomaa, joka jää kesäloman jälkeen käyttämättä ja se pidetään ennen seuraavaa kesälomakautta.

Pihamaalla alkoi myös olla rutikuivaa, kiitos parin viikon aurinkoisen jakson. Sateesta kasvu saa uutta puhtia ja pölyt huuhtoutuvat pois. Se hyvä puoli sateesta on myös ollut, että kotilot ovat lähteneet liikkeelle. Niitä on nimittäin tänään ollut helppo kerätä. Olen keränny likimain 100 kappaletta! Enpä olisi uskonut, että niitä on näin hurjasti. Hyvinpä ovat pysyneet piilossa. Kunhan sade lakkaa ja maa kuivahtaa, niin ryhdyn taistoon ripottelemalla etanasyöttejä.

Minä niin pidän kuunliljoista tässä kasvuvaiheessaan, kun ne ovat "aasinkorvilla".

Seuraavaksi varsinainen kuvamaraton tämän viikon varrelta. Toivottavasti pysytte mukana.

Ensimmäiset tupsulaventelit korissa. Hyvin ne ovat kestäneet pari hallayötä.

Yhdessä viihtyvät: helmihyasintti ja kevätkaihonkukka.

Rotkolemmikin kukkavanat kohoavat korkeina.

Kimalaisten onneksi Kriikunatkin ehtivät jo kukkaan. Paljon on nälkäisiä kimalaisia lennellyt, mutta vähänlaisesti on niille sopivia kukkia ollut tähän aikaan. Myös kaaliperhosia on näkynyt ja yksi nokkosperhonen.

Keväinen vaaleanvihreä on niin kaunista. Tässä Siperiankurjenmiekat alkuasetelmissaan.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, äitienpäiväksi saamani kellokukkainen uutuus. Lajikkeesta en tiedä, mutta nimikyltissä luki "Marry me". Ihan varmasti tämä kävisi vaikka morsiuskimpusta!

Ja vielä kiitokset kommenteistanne edelliseen postaukseen. Ilahduin niistä jokaisesta!

Leppoisaa lauantai-iltaa ja sunnuntaita!

Aarteita

Tähän aikaan vuodesta pitää pihalla kulkiessaan olla nöyrä. Katse alas luotuna ja välillä on hyvä notkistaa polvensa. Sillä nyt löytyy aarteita pihalta, päivittäin joitain uusia pieniä alkuja ja 

jo kukkaan ehtineitä kaunokaisia.

Ensimmäiset, oman pihan ruohosipulin versotkin on tullut jo maisteltua.

Yksi minulle tärkeä on myös keltainen Skimmia, joka on ollut meillä viisi vuotta.

Nyt se on taas täydessä kukassa.

Talvella se viettää aikaansa viileällä kuistilla ja kesäisin ulkona. 

Sisältä löytyy myös aarteita, pikkuruiset koulittavat taimet. 

Ritarinkannukset, mustapäivänhatut ja keijunmekot, muutaman mainitakseni.

Seuraavien aarteiden kohdalla voisivat mielipiteet käydä hiukan ristiin. Minulle nämä ovat aarteita, mutta joku toinen voisi sanoa, että roskiskamaahan nuo ovat. 

Viime syksynä sukulaisen kuolipesästä saamani isot vanhat kattilat ja tonkat! Kun ne minulle tuotiin, oli pimeä syysilta. Pinosin ne pihanperälle, sen enempää niitä tutkimatta. Nyt otin ne esille ja huomasin, että joukossa on kuparisiakin astioita! 

Pienistä ja halvoistakin asioista voi saada hyvän mielen!

Kyllä kevät on kivaa aikaa!

Täyttä vauhtia kesään!

Kasvuvauhti sen kun kiihtyy, siitä saakin kiittää useamman päivän hellettä. Se on tuonut myös vauhtia ja vipinää omiin piha-askareisiini. Onhan nämä upeat ja lämpimät päivät hyödynnettävä.

Kiitos viime kerran ilahduttavista viesteistänne! Käyn lukemassa kaiken, mutta en malta sen jäljeen viettää enempää aikaa koneen ääressä. 


Helmihyasintit näyttävät nauttivat auringon paahteesta, ainakin toistaiseksi ovat ihan virkeitä.

 Ballade-tulppaanit ovat hyvin siroja ja tähtimäisiä aukinaisena.

Morsiusleinikin valkosiet nappimaiset kukat tulevat parhaiten esille illalla.

Keltakotakuusamassa ei ole vielä koskaan aikaisemmin ollut näin paljon kukkia!

Suloinen Puistolemmikki vierellään Tuoksumatara, joka vasta aloittelee kukintaansa.

Särkyneensydämen kukkavarret ovat kuin helminauhoja. Norjanangervon kukat taasen muistuttavat tiaraa.

Esittelyvuorossa tulppaanit Beauty of Apeldoorn, Negrita, Queen of Night ja jos oikein muistan, Mount Tacoma.