Kulunut kesä on ollut säiden puolesta suorastaan surkea, ainakin omasta mielestäni. Riippuu varmasti paljon paikkakunnasta, mutta etelärannikolla on ainakin satanut yllin kyllin ja lämpimiä jaksoja on ollut vain muutama, helteistä puhumattakaan. Mutta se on tässä ollut positiivista, että ei ole tarvinnut tänä kesänä kastella puutarhassa muuta kuin ruukkukasveja. Rehevää on ollut ja on edelleen.
Lieneekö sateiden ansiota vai minkä, mutta jouluruusukin on innostunut uudelleen kukkimaan.
Sormustinkukat pysyivät yllättävän hyvin pystyssä, vaikka välillä on tullut kaatamalla vettä.
Mustialanruususta ei voi sanoa samaa, ne eivät toki kaadu sateessa, mutta kukat ovat niin herkkiä, että alkavat muuttua ruskeiksi jo muutaman sadekuuron jälkeen.
Ruusu Aspirinin kukat eivät taasen sateesta hätkähdä, ja itse kasvi ihan selvästi nauttinut kosteasta säästä. Kukkien alapäin suuntautuva katse on sille ominaista.
Niin kylmää oli toukokuussa, että viinimarjapensaiden lupaavalta näyttäneet kukkatertut tippuivat pois. Joko ei ollut pölyttäjiä tai sitten kukat vain paleltuivat. Vain muutama terttu punaisissa ja valkoisissa viinimarjapensaissa kehittyi marjoiksi asti ja nekin jätin lintujen ruoaksi. Mustia viinimarjoja on kyllä, mutta niidenkin sato jää aiempia kesiä pienemmäksi. Myöskään kriikunapuissa ei ole tänä kesänä yhtäkään hedelmää.
Tänä kesänä ei siitepölyistä eikä koivunsiemenistä ole ollut kiusaa. Luonto on hoitanut huuhtelupuolen.
