Onni on itsekasvatettu

Mikä onni onkaan käydä aamulla kasvihuoneesta hakemassa aamiaispöytään tuore kurkku, tomaatteja tai paprikaa. Niinä aamuina kaikki kasvihuoneviljelyn eteen tehty työ unohtuu. Tai voiko sitä nyt työksi kutsua. Eihän tätä ole pakko tehdä, vaan ihan vapaaehtoisesta harrastusmuotoisesta viljelystä on kyse.

Kuuden neliön kennolevyinen kasvihuone on riittänyt vallan hyvin tähän viljelyharrastukseen. Olisihan se ihanaa omistaa iso kaunis lasinen kasvihuone, mutta tulisiko siellä viljeltyä vai kävisikö niin, että kauneuden kaipuussani somistaisin ja sisustaisin sen niin, ettei siellä kurkut ja tomaatit mahtuisi kiipeilemään. Mene ja tiedä...

Takuuvarma kasvihuonekurkku on tuottanut satoa jo reilut kaksi kuukautta.

  

Tomaatteja on saanut napsia kuukauden päivät.

Paprikoiden kypsyminen on taas ollut hitaampaa, niin kuin joka vuosi aiemminkin. Paria oranssiposkista paprikaa on päästy vasta maistelemaan.

Joka vuosi tulee kokeiltua jotain uutta. Nyt ovat kokeilussa ananaskirsikat.

Kukkia on runsaasti ja jokunen hedelmän alkukin. Saapi nähdä ehtivätkö kypsyä kirsikoiksi asti!

Mahtuu kasvihuoneeseen vähän kukkiakin. Mustanmerenruusua ja pelargoniaa.

Maistuvaa syyskuuta!

Kaikenlaista ruukuissa

Suosin mm. heiniä, liljapuita ja murattia ruukuissa. Näitä ruukkuja olen pitänyt oleskelupihallamme. Nämä eivät vie liikaa huomiota puutarhalta ja sen kukkivilta kasveilta.

Oliivipuu

Toisella puolella taloa, pääsisäänkäynnillä on ollut enemmän väriä, koska siellä ei ole niin paljon istutettuna kukkivia kasveja.

Ensin kesän portailla olivat neilikat ja niiden kaverina tummanpunainen hortensia. Niistä en harmikseni ollut muistanut ottaa kuvia. Nyt syyskuun koittaessa kesän kukkaset saivat lähteä ja tilalle tuli hiukan jo syksyisempää väriä. Keijunkukkia ja niiden väriin sopiva hortensia. Keijunkukat istutan puutarhaan syksymmällä.

Samaisessa portaikossa on roikkunut kesän amppelibegonia. Se kukkii edelleen niin iloisesti, että se sai vielä jäädä paikoillensa.

Keväällä tuli tietenkin orvokki-istutuksia laitettua useampia. Kulunut kesä taisi olla varsinainen orvokkien kesä. Yksi istutuksista kun on kukkinut keväästä asti ja kukkii edelleen, eikä sitä ole edes leikattu.

Mukavaa syyskuun ensimmäistä sunnuntaita!

Kesän viimeisiä

Kesän viimeinen kuukausi alkaa kohta olla lopuillaan. Sää on viilennyt ja syksy odottaa kulman takana. On haikea olo, vaikka kesä ei ilmojen puolesta niin täydellinen ollutkaan. Sitä miettii, miten taas jaksaa edessä olevan pitkän talven. Onneksi on tullut elokuussakin otettua yllin kyllin kuvia, niihin voi aina palata, kun kesän kaipuu iskee.

Näitä kuvia on mukava katsella talvi-iltoina.

Liljat

Syysleimut

Hortensiat

Hyvää elokuun viimeistä viikonloppua!

Rikkakasvien mieleen

Tämä kesä on ollut ehdottomasti rikkakasvien mieleen. Monenlaistakin rikkaa löytyy, mutta on kaksi lajia ylitse muiden, jotka erityisesti ovat viihtyneet ja joita on saanut kitkeä kaksin käsin ämpäritolkulla. 

Keltamo ja vesiheinä eli pihatähtimö. 

Keltamo on monivuotinen unikkokasvi, jonka maitiaisneste on oranssia. Alta siniharmaat lehdet ovat parilehdykkäisiä ja keltaiset kukat neliterälehtisiä ja ne ovat pienissä sarjoissa. Vanha kultturiympäristössä tavattava rohdos-ja luonnonkasvi. Leviää siemenillä. Siemenissä on mehevä lisäke, josta muurahaiset pitävät ja levittävät niitä ympäriinsä.

Keltamon juurakkokin on punertavankeltainen. Kasvin maitiaisneste ja eritoten juurakko on erittäin myrkyllinen. Olen pyrkinyt kitkemään keltamot ennen kukkien siementämistä.

Pihatähtimö eli vesiheinä on vetinen, runsashaarainen, rento, yksivuotinen ruoho. Sillä voi olla useita sukupolvia vuodessa. Se on erittäin tehokas lisääntymään, sillä se pölyttää itse itsensä, eikä kukkien tarvitse olla edes auki pölyttyäkseen. Kukkia muodostuu lähes ympäri vuoden, ja siemenet voivat itää mihin aikaan vuodesta tahansa, enin osa kuitenkin keväällä.

Jos vesiheinää kasvaa puutarhassa, voi olla tyytyväinen maan laadun suhteen. Se ilmentää humuspitoista viljavaa maaperää, jossa on riittävästi ravinteita. Vesiheinä haihduttaa maasta liiallista kosteutta ja käyttää liialliset nitraatit omaan kasvuunsa. 

Tuosta myöteisestä piirteestä huolimatta olen pyrkinyt tämän kitkemään kun sitä on esiintynyt. Koska se peittää ja tukahduttaa tehokkaasti allensa pienimmät taimet, esim. siemenistä kylvetyt perennat.

Rikatonta elokuun jatkoa!

Kurkistus terassille

Muutama vuosi sitten rakennutimme talon yhteyteen terassin ja pergolan itse piirtämieni piirustusten mukaan. Alussa tila tuntui isolta, mutta nyt siltä ei ole tuntunut pitkään aikaan. Tila on otettu hyvin tehokkaasti käyttöön. Ison ruokailuryhmän lisäksi sinne mahtuu lukunurkkaus, jossa voi rottinkisissa lepotuoleissa pitää taukoa kirjan tai lehden parissa.

Pergolassa on lasikatto, mikä on ollut sateisena kesänä todella tarpeellinen.
Pergolan rakenteissa kiipeilee viiniköynnös, kärsimyskukka ja japaninkelasköynnös. 

Viiniköynnös on jo niin tiheä, että aurinkovarjoa ei juuri ole tarvinnut availla.

Elokuista viikon jatkoa!

Hyvää ja huonoa kesässä

Kulunut kesä on ollut säiden puolesta suorastaan surkea, ainakin omasta mielestäni. Riippuu varmasti paljon paikkakunnasta, mutta etelärannikolla on ainakin satanut yllin kyllin ja lämpimiä jaksoja on ollut vain muutama, helteistä puhumattakaan. Mutta se on tässä ollut positiivista, että ei ole tarvinnut tänä kesänä kastella puutarhassa muuta kuin ruukkukasveja. Rehevää on ollut ja on edelleen.

Lieneekö sateiden ansiota vai minkä, mutta jouluruusukin on innostunut uudelleen kukkimaan.

Sormustinkukat pysyivät yllättävän hyvin pystyssä, vaikka välillä on tullut kaatamalla vettä.

Mustialanruususta ei voi sanoa samaa, ne eivät toki kaadu sateessa, mutta kukat ovat niin herkkiä, että alkavat muuttua ruskeiksi jo muutaman sadekuuron jälkeen.

Ruusu Aspirinin kukat eivät taasen sateesta hätkähdä, ja itse kasvi ihan selvästi nauttinut kosteasta säästä. Kukkien alapäin suuntautuva katse on sille ominaista.

Niin kylmää oli toukokuussa, että viinimarjapensaiden lupaavalta näyttäneet kukkatertut tippuivat pois. Joko ei ollut pölyttäjiä tai sitten kukat vain paleltuivat. Vain muutama terttu punaisissa ja valkoisissa viinimarjapensaissa kehittyi marjoiksi asti ja nekin jätin lintujen ruoaksi. Mustia viinimarjoja on kyllä, mutta niidenkin sato jää aiempia kesiä pienemmäksi. Myöskään kriikunapuissa ei ole tänä kesänä yhtäkään hedelmää.

Tänä kesänä ei siitepölyistä eikä koivunsiemenistä ole ollut kiusaa. Luonto on hoitanut huuhtelupuolen.

Millaisessa säässä on teidän paikkakunnallanne kesää vietetty?