Jokajouluinen

Näyttävän pyramidin muotoisen atsalean hankkiminen jouluksi on tullut tavaksi. Jo kolmena jouluna sellainen on koristanut kotiamme, sen lisäksi on vain muutama hyasintti. Tämän kertainen on punainen, edelliset ovat olleet vaaleanpunainen ja valkoinen.

☆☆☆

Ruukkuatsalea, Rhododendron Simsii-ryhmä, on kotoisin Itä-Aasiasta jossa se kasvaa kosteissa ja viileissä vuoristometsissä vähäkalkkisessa maassa. Atsalea lasketaan yhdeksi alppiruusujen suvun monista alaryhmistä. Atsalean suosio perustuu sen tiiviseen mätäsmäiseen kasvutapaan ja runsaisiin perhosmaisiin kukkiin, jotka aukeavat peittäen lopulta koko kasvin sekä sen tummanvihreät ainavihannat lehdet. Se on ansaitusti yksi kauneimmista talvella kukkivista ruukkukukistamme.

Runsaasti vettä ja ravinteita

Sijoita atsalea kotona puolivarjoisaan paikkaan mahdollisimman kauas lämpöpattereista. Viileä huoneilma ja ahkera sumuttelu takaa sen, että kukinnasta saadaan nauttia pitkään. Atsalean kasvualusta tulee pitää tasaisen kosteana. Ohimennessään on hyvä välillä kokeilla mullan pintaa. Jos pinta tuntuu kuivahtaneelta, on aika hoitaa altakastelu tai upottaa koko ruukku hetkeksi kokonaan veteen. Atsalea ei välitä kalkista, joten kaikkein paras kasteluvesi sille on sadevesi tai sulatettu lumi.

Kukkimisen jälkeen kasvi siirretään uuteen ruukkuun ja samalla vaihdetaan rhodokasveille tarkoitettu kasvualusta. Kesällä kasvia voi pitää ulkona puolivarjoisaissa paikassa, sitä kastellaan ja lannoitetaan ahkerasti rhodoille tarkoitetulla ravinneliuoksella. Elokuussa kasvin voi siirtää sisälle, viileälle ja valoisalle paikalle. Uudet kukkanuppujen aiheet alkavat kehittyä loppukesällä ja alkusyksystä.

☆☆☆

Atsalean kasvatus on haasteellista. Kokemuksesta tiedän, että alkuun sitä muistaa hoitaa säntillisesti, mutta kun pyhistä on päästy, alkaa kastelun suhteen tapahtua huolimattomuutta. Sitä ei tarvitse tapahtua kuin kerran ja peli on menetetty. Viimevuotinen valkoinen on ihme kyllä vielä hengissä, mutta olen joutunut leikkaamaan sitä ronskisti.