torstai 16. kesäkuuta 2016

Hortoilua

HORTA on kreikkaa ja tarkoittaa kaikkea villiä,
kasviperäistä syötävää!

Minulla oli toukokuun puolivälissä ilo käydä Kotipuutarhalehden järjestämällä Villivihannesten tunnistus, keruu ja käyttö -kurssilla. Kurssi järjestettiin Malmitalossa Helsingissä ja vetäjänä toimi Kirsi Mäkinen.

Vaikka villivihanneskausi on ollut jo toista kuukautta meneillään, valitettavasti ehdin tänne kirjoittamaan tästä vasta nyt  Etupäässä työni ja harrastukseni ovat vieneet kaiken aikani. Ja harrastuksista ajallisesti suurin on tähän aikaan vuodesta, kuinka ollakaan, puutarhaharrastus!  No, mutta asiaan....


Kurssin sisältö


Aloitimme kurssin tuhdilla tietopaketilla ja tutustumalla opettajan keräämiin kasvinäytteisiin yleisimmistä villivihanneksista ja niiden joidenkin myrkyllisiin näköislajeihin. Lisäksi esillä oli alan kirjallisuutta. 

Luento-osuuden jälkeen maastouduimme ulos lähiluontoon etsimään villivihanneksia.





Kasvien keruu


Kasvien paras keruuaika on toukokuu ja kesäkuussa juhannukseen asti. Lehdet kerätään mahdollisimman nuorina ennen kukintaa.  Yrttijuomiin tarkoitetut lehdet poimitaan täysin kehittyneinä ja kukat juuri puhjenneina. Siemenet ja marjat täysin kypsinä.

Pääperiaatteena keräilyssä on, että kerää vain niitä kasveja joita tuntee. Monella kasvilla on ns. näköislajinsa, joista jotkut ovat hyvin myrkyllisiä. Tunnistamisessa harjaantuu, mutta jopa kokenutkin keräilijä voi erehtyä.

Kasvien on syytä olla nuoria, terveitä ja hyväkuntoisia. Viottuneita kasvinosia ei kerätä. Eikä kannata kerätä mm. teiden varsilta (50-100 m etäisyys, vilkkaat tiet 200 m), asutuskeskuksista, saastuttavien teollisuuslaitosten ja lämpökeskusten läheltä. Myöskään lannoitetuilta viljely- ja metsäalueilta sekä torjunta-aineilla käsitellyiltä alueilta ei pidä kerätä korkeiden nitraattipitoisuuksien ja kemikaalijäämien takia. Huussin, navetan tai kompostin luota niin ikään ei pidä kerätä. Myöskään kotipuutarhat eivät välttämättä ole paras paikka kerätä, siinä tapauksessa, jos maata on lannoitettu. Typpilannoitus kun lisää kasvien nitraattipitoisuutta.

Keruusäällä ei ole merkitystä muutoin, kuin kuivattavaksi tarkoitettujen teeainesten keräilyssä. Niiden keräily olisi hyvä tehdä aurinkoisena poutapäivänä.

Suomessa kasvaa noin 30 kasvia joita käytetään ravintona. Jokamiehen oikeuksin saat kerätä luonnosta ilman maanomistajan lupaa (patsi kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet) luonnonyrttejä ja kukkia, mutta kerää vain sen verran kuin tarvitset. Puiden lehdet eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Kasvin esiintymistä ei saa vaarantaa keräämällä sitä liikaa. Kasveja ei saa repiä juurineen ja pieniä kasvustoja ei saa tyhjentää kokonaan lehdistä. Jotkin kasvilajit ovat rauhoitettuja kokonaan tai joissain osin Suomea. Kaupalliseen tai omaa käyttöä suurempaan keruuseen on hyvä pyytää maanomistajalta lupa.

Kerätessä varusteina on hyvä olla ilmava kori tai ämpäri, sakset ja muovi tai näppylähanskat nokkosia varten.


Yleisimmät villivihannekset


Villivihanneksina kerättäviä kasveja
  • nokkosen nuoret versot, ennen kukintaa
  • voikukan lehdet ja kukkanuput
  • vuohenputken nuoret lehdet
  • valkopeipin lehdet
  • maitohorsman versot, lehdet, kukat ja juuret
  • karhunputken lehdet
  • poimulehden lehdet
  • peltokanankaalin lehdet ja kukat
  • puna- ja valkoapilan lehdet ja kukinnot
  • vadelman, mustaherukan ja kotipihlajan lehdet
  • kamomillasaunion nuoret mykeröt.


Vuohenputken lehdistä kerätään vain nuorimmat, jotka ovat vaaleanvihreät ja suppuiset.
.

Voikukan lehdistä ehytlaitaiset ovat maultaan parhaita.

Voikukan nuppuja voi esim. paistaa pannulla voissa valkosipulin kera. Nam!

Poimulehti

Horsman nuoret versot.


Tietyin rajoituksin voi myös käyttää

  • ahomansikan lehdet (allergisille voi olla haittaa)
  • kanervan kukat (sisältää parkkiaineita ja arbutiinia)
  • kotikatajan marjat ja nuoret versot (ei munuaisvikaisille eikä raskaanaoleville)
  • kuusenkerkät (allergia tai jotkin muut sairaudet voivat olla esteenä käytölle)
  • mesiangervon kukat ja lehdet (voi saada allergisia oireita, varsinkin jatkuvaa käyttöä vältettävä)
  • mustikan lehdet (eivät sovi munuaistautisille, lisäksi alentavat veren sokeripitoisuutta)
  • peltokortteen nuoret versot (suurina annoksina haitallinen, virtsaneritystä lisäävä, ei sovi munuaistautisille)
  • puolukan lehdet (sisältää arbutiinia, vain tilapäiseen käyttöön)
  • siankärsämön kukinnot ja lehdet (voi aiheuttaa huimausta, pääsärkyä, ihottumaa).



Mesiangervo

Peltokorte, tosin kuvassa olevat kasvit eivät ole  enää nuoria versoja, 

Kasvien käyttö


Kasvista riippuen niitä voi käytää salaateissa, haudejuomina, tuoremehuina, vihanneksena, vihersilppuna, viherjauheena, kahvinkorvikkeena ja siemeninä.

Kasveja voi joko kuivattaa, hiostaa tai käyttää vihersilppuna. Joitakin voi myös pakastaa.



Kuivattua nokkosta.

 Kirjallisuutta


Kannattaa tutustua alan kirjallisuuteen. Tässä muutama, kurssilla esillä ollut esimerkki.








Tietämys villivihanneksista lisääntyy tietysti koko ajan. Näistäkin kirjoista kahdessa (Rautavaara ja Lehtonen) on osin vanhentunutta tietoa. Niissä mainitut jotkut kasvit, ovat tänä päivänä luokiteltu myrkyllisiksi.



Mukavaa loppuviikkoa!




15 kommenttia:

  1. Tuhti tietopaketti. Eipä ole tullut horttaa käytettyä. Terveellistähän se varmaan olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole minunkaan ennen tätä kurssia tullut käytettyä. Keräilykausi on vaan aika lyhyt ja kevät on tunnetusti meille "hörhöille" kiireistä aikaa.

      Poista
  2. Hortoilu on kivaa ja hyödyllistä, sitä tulee harrastettua varhain keväällä kun kotipuutarha ei vielä tarjoa syötävää. Suosittelen myös alan mielestäni parasta kotimaista kirjaa: Raija ja Jouko Kivimetsä: Hulluna hortaan. Kirjassa on myös paljon reseptejä hortasaaliin käyttöön. Myös sivulta www.hortoilu.fi löytyy paljon tietoa. Hienoa, että tämä hyödyllinen harrastus leviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lainannut kirjastosta tuon kirjan ja se on todella hyvä. Juuri reseptit ovat mielenkiintoisia. Sivusto on myös ennestään tuttu. Kiitos vinkeistä!

      Poista
  3. Mielenkiintoinen postaus. Olen kovin kiinnostunut villi yrteistä, harmi ettei täällä päin ole noita kursseja. Pitääkin käydä kirjastossa lainaamassa suosittelemasi kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat ovat hyvä apu, jos kursseja ei ole saatavilla. Myös tuo Cherin mainitsema Hulluna hortaan -kirja kannattaa lainata, jos vaan on mahdollista.

      Poista
  4. Sehän se on ainainen ongelma; ajanpuute! Minäkin uhosin kerääväni tänä keväänä villivihanneksia vaikka kuinka. Mutta pikkusen nokkosta olen ryöpännyt pakkaseen. Puutarhanhoito ja ansiotyöt vievät kaiken ajan! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Keräilykausi on niin lyhyt ja juuri siihen aikaan, kun puutarha vaatii eniten huomiota :).

      Poista
  5. Tää on kyllä tosi mielenkiintoinen aihe ja joka kevät ajattelen, että NYT alan hortoilemaan ja luonnon antimia hyödyntämään, mutta aina se jää kaiken muun intoilun jalkoihin ja yhtäkkiä onkin kasvit jo venähtäneet isoiksi ja "vanhoiksi", eikä niitä enää voi/huvita kerätä.
    Vuohenputkipiirakkaa sentään tein ensimmäistä kertaa ja se oli jo jotain se. Tunsi olonsa ihan paremmaksi ihmiseksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras keräilyaika menee tosiaan nopeasti ohi ja on siihen aikaan, kun on muut kevätkiireet päällä. Toivottavasti ensi toukokuussa voisi aloittaa hortoilun kunnolla!

      Poista
  6. Varmasti mielenkiintoista. Minä olen joskus tehnyt nokkoslettuja ja käyttänyt nokkosen keitinvettä hiusten huuhteluun. Enempikin voisi kokeilla.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoista. En ole koskaan käyttänyt mitään villiyrttejä. Eräs ystäväni on myös vihkiytynyt villiyrtteihin ja tekee niistä kaikenlaista. Mukavaa viikonloppua tv Liisa

    VastaaPoista
  8. olen hyvin kiinnostunut syötävistä villeistä kasveista, minulla on sellainen armeijan kirja, suun muuta.

    VastaaPoista

Ilahduta viestilläsi!